Borodinon kätkö

Osa Borodinskin kätkön esineistä.

Esineitä esillä näyttelyn vitriinissä.

.

Borodinon kätkö (ukr. Бородінський скарб, Borodinski skarb, ven. Бородинский клад, Borodinki klad, engl. Borodino hoard, Borodino treasure) on nykyisessä Ukrainassa Odessan alueella olevan Bilhorod-Dnistrovskyin piirin alueella vuonna 1912 tehty löytö, joka sisälsi samanlaisia pronssiesineitä kuin oli löydetty samana vuonna Seiman kalmistosta. Myöhemmin esineistö pystyttiin liittämään Seima-Turbino-ilmiöön, jonka esineiden löytöalueen laajuus hämmästytti tutkijoita vuosikymmeniä. Löytöesineet ovat esillä Venäjän Valtion historiallisessa museossa (ven. Государственном историческом музее, Gosudarstvennom istoritšeskom muzee), joka sijaitsee Moskovassa. Nykyään ajoitetaan esineet väljästi noin 2000–1700 eaa.

Kätkö

Kätkö löytyi keramiikka-astiasta pientä maakumpua kaivettaessa ja astia sisälsi vain 17 esinettä. Ne olivat seuraavat: kaksi hopeista keihäänkärkeä, hopeinen katkenneen keihäänkärjen holkki, hopeinen veitsi (tikari), kultainen neula koristelevyllä, neljä jadekivestä valmistettua taistelukirvestä, kolme kivistä nujan nuppia, kaksi kivikirveen katkelmaa, kaksi pronssilevyä ja kaksi keraamisen astian sirpaletta.

Esineet

Pitkään arveltiin, että kiviset taistelukirveet oli valmistettu jadekivestä ja serpentiinistä, jota esiintyy Sajanin vuoriston länsiosissa. Nykyään on vanhaa arviota pystytty tarkentamaan niin, että kaksi taistelukirvestä ja kaikki nuija-aseen nupit ovat serpentiiniä tai jotakin sille läheistä kivilajia. Loput kirveet on valmistettu jadekivestä, jonka lähin laaja esiintymä sijaitsee pohjoisilla Kaukasuksen vuoriston alueilla. Kätkön mallisia kivikirveitä kutsutaan toisinaan myös Borodinon kirveiksi.

Kätkössä esiintyvät keihäänkärjet kuuluvat muotoilunsa ja valmistustekniikkansa perusteella Seima-Turbino-traditioon. Ne valettiin hopeapronssista (hopean ja kuparin seos) muotissa, jossa kahden muotinpuolikkaan väliin työnnettiin kiilamainen tappi kiinnitysholkin valamiseksi. Valun jälkeen esineet taottiin, hiottiin ja kiillotettiin. Niiden pintaan pakotettiin hakkaamalla tradition mukaisia koristekuvioita käyttäen tuurnaa, piikiä tai talttaa. Lopuksi keihään holkin varren ympärille kiinnitettiin kultainen kultakaulus, joka pakotettiin koristekuvioiden syvennyksiin tuurnalla hakkaamalla. Kultakaulus on ollut 0,2–0,3 millimetriä paksu. Kultakoristeiden takia monet tutkijat erehtyivät liittämään esineet kreetalais-mykeneläiseen traditioon. Myöhemmät tutkimukset ovat muuttaneet tätä tulkintaa. Lisäksi nykyään uskotaan valamisen, työstämisen, koristepakotuksien ja kultauksien olevan eri seppien tekemiä. Työn taidokas jälki oli metsä-aron vyöhykkeellä aikaansa selvästi edellä, joten esineet olisivat olleet erityisen arvokkaat. Metallianalyysin perusteella esineiden metalli olisi peräisin Uralvuoristosta joko Turbinon kalmistojen seudulta tai vähintään eteläisestä Abaševon kulttuuripiiristä. Lisäksi huomattiin, että keihäät olivat olleet pitkään käytössä ja kuluneet, kun niihin kiinnitettiin kultaus.

Kultaneulan koristelevyn ja hopeatikarin kultaukset on tehty samalla tekniikalla. Sekä tikari että katkenneen keihäänkärjen holkki oli valmistettu sekoittamalla hopeaan tinapronssia. Kullan ja hopean raaka-ainelähteeksi voidaan esittää varsin laaja maantieteellinen alue, jonka reunoille jäävät Kaakkois-Ural, Kaukasus ja Transilvania.

Myös kätkön kaksi pronssilevyä on tutkittu. Niissä oli kupariin lisätty neljänneksen tinaa, jolloin pronssin väri muistutti hopeaa. Materiaali oli kuitenkin liian pehmeää ja siksi epäkäytännöllinen käyttöesineissä.

Löydön merkitys

Varhaiset tutkijat havaitsivat löydön esineistön kytkökset Balkanin, Mustanmeren pohjoisalueiden ja Kaukasuksen välillä. Tallgren kiinnitti varhain huomiota keihäänkärkien samanlaisuuteen Seiman kalmiston ja Turbinon kalmistojen esineiden kanssa. Taistelukirveillä on vastineensa Abaševon-, Sintaštan-, Pokrovskin-, Srubnajan- ja Alakulin kulttuureissa, jotka asuttivat Itä-Euroopassa Uralivuoriston ympäristöä ja Etelä-Siperiassa metsä-aroa. Nämä kulttuurikytkennät rajasivat niiden ajoitusta välille 2000–1700 eaa. ja ilmentävät Seima-Turbino-ilmiön kaupankäyntiä kulttuurien.

Tutkimushistoriaa

Vuonna 1912 saksalaiset siirtotyöläiset työskentelivät maata kaivaen silloisessa Akkermanin kihlakunnassa, joka kuului Bessarabian kuvernementtiin. He kaivoivat pienestä hautakummusta esiin ruukullisen esineitä, jotka he luovuttivat Imperialisen arkeologian komissiolle (Императорская археологическая комиссия). Esineistöä esitteli jo vuonna 1913 Lontoossa kansainväliselle kongressille odessalainen arkeologi E. R. Štern, ja hän myös julkaisi kätkön tutkimustulokset seuraavana vuonna 1914. Löytöä alettiin kirjallisuudessa kutsua Borodinon tai Bessarabian aarteeksi. Aluksi sitä säilytettiin Kuvataiteen museossa (Музей изящных искусств), jonka nykyinen nimi on Puskinin valtiollinen taidemuseo (Государственный музей А. С. Пушкина). Vuonna 1923 kokoelma siirrettiin Valtion historialliseen museoon. Tutkijoiden kiinnostus esineistöön on säilynyt suurena nykypäiviin asti, sillä niitä ovat käyneet arvioimassa tai analysoimassa monet kansainvälisesti kuuluisat pronssikauden tutkijat (esimerkiksi A. M. Tallgren vuonna 1926). Esineiden luokittelu ja liittäminen pronssikauden kulttuureihin on aina tuottanut vaikeuksia.

Lähteet

• Šišlina, Natalia & Loboda, Anastasia: Metalworking Techniques On The Eurasian Steppes In The Late Bronze Age: Technical Analyses Of The Borodino Treasure Spearheads. Oxford Journal of Archaeology, 2019, 38. vsk, nro 4, s. 420–442. Oxford, Britannia: John Wiley & Sons Ltd. doi:10.1111/ojoa.12176 ISSN 1468-0092 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Borodinon kätkö Wikimedia Commonsissa

• Šišlina, N. I. (Шишлина, Н.И.): Бородинский клад (Borodinon kätkö), 2020 (venäjäksi)
• Valokuvia yksittäisistä Borodinon kätkön esineistä (arkistoitu)
• Muller-Karpe, G. (Мюллер-Карпе, Г.): Циркумпонтийские отношения в период ранней и средней бронзы (Mustanmeren väestöryhmien suhteet varhaisella- ja keskisellä pronssikaudella), 1987 (venäjäksi)
• Kašuba, Maja & Sapožikov, Igor: История находки Бородинского (Бессарабского) клада (The history of finding the Borodino (Bessarabian) hoard) 2020 (PDF) researchgate.net. 2020. Viitattu 9.10.2022. (venäjäksi), (englanniksi)