Borleyn pappila
Borleyn pappila tunnettiin englantilaisena kummitustalona. Pappila sijaitsi Stourjoen pohjoisrannalla Borleyssä Essexissä. Se rakennettiin vuonna 1862. Rakennuksessa ja sen lähiympäristössä väitetään tehdyn sen olemassaolon aikana lukuisia kummitushavaintoja sekä koetun paranormaaleja ilmiöitä. Niitä tutki vastaaviin ilmiöihin perehtynyt tutkija Harry Price, jonka tämä tutkimus teki tunnetuksi. Pappila tuhoutui tulipalossa 1939. Price suoritti vielä tutkimuksia raunioissa 1943. Rauniot purettiin 1944.
Pappilan rakennutti kirkkoherra Henry Bull. Hänen jälkeensä siinä asui poikansa pastori Harry Bull vuoteen 1927. 1928 pappilaan muutti pastori Guy Smith vaimoineen ja juuri he ottivat yhteyttä Daily Mirror - lehden kautta Society for Psychich Research - yhdistykseen monien havaitsemiensa ilmiöiden vuoksi. Lehti lähetti paikalle aluksi reportterin mutta järjesti myös yhdistyksen tutkijan Harry Pricen paikalle.
Smithit muuttivat pois 1929 ja sinne muutti pastori Lionel Foyster perheineen 1930. 1935 rakennus jäi tyhjäksi.
Ilmiöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Borleyn kylässä oli jo ennen pappilan rakentamista kerrottu kummittelevasta nunnasta, joka vaelteli pappilan mailla. Aaveen sanottiin olleen nunnan joka oli yrittänyt karata munkin kanssa. Rangaistukseksi hänet olisi lukittu huoneeseen ja näännytetty nälkään. Munkki olisi hirtetty. Nunnan aave häiritsi Henry Bullin perhettä katselemalla toistuvasti ruokasalin ikkunasta perheen aterioidessa, ja Bull muurautti ikkunan umpeen. Aaveen näkivät useat perheen ulkopuoliset henkilöt eri aikoina. Henry Bull ei pelännyt kummittelua, vaan rakennutti huvimajan, josta voisi katsella ulkona hämärän aikoihin liikkunutta aavetta.
Pastori Smithin vaimo uskoi nähneensä aave-hevosvaunut. Rakennuksessa kuultiin palvelijoiden kellojen soittoa, vaikka ne oli poistettu käytöstä ja niihin johtavat sähköjohdot katkaistu. Lisäksi kuultiin lapsen askeleita. Ovet lukittuivat itsestään ja seiniin ilmestyi graffiteja jotka oli osoitettu "MF :lle".[1] Ikkunoissa kerrottiin havaitun valoja ja outoja hajuja kuvailtiin. Esineet liikkuivat talossa ja sen ympärillä. Price itse kuvaili ensimmäisellä käynnillään miten verannan lasikaton läpi oli lennähtänyt kivi hänen ollessaan siellä. Itse rakennus oli muutoin tyhjä ja lukittu.[2]
Erityisesti Lionel Foysterin vaimo Marianna kuvaili kummittelua väkivaltaiseksi. Hänet olisi esimerkiksi heitetty vuoteesta alas ja että häntä kohti olisi singottu esineitä.
Price vuokrasi pappilan tutkimuksia varten vuoden ajaksi 1937. Hänellä oli apunaan 48 havainnoitsijaa.[2] Hän suhtautui kerrottuihin tapahtumiin skeptisesti.[1] Tutkimustensa aikana Price näki erään lehtimiehen kanssa varjomaisen hahmon puutarhassa. Erään lukitun ja tyhjän huoneen ikkuna hajosi sisältä ulospäin ja siitä lensivät kynttilänjalka ja tiiliskivi. Tutkimuksen työntekijä kuvaili miten ryhmän työskentelyynsä käyttämän huoneen ovi sulkeutui ja meni lukkoon hänen ollessaan siellä avaimen ollessa sisäpuolella. Erääseen suljettuun huoneeseen ilmestyivät kultasormus ja takki, joita kukaan ryhmässä ei ollut nähnyt aikaisemmin. Myös lämpötilojen vaihtelua havaittiin ja mitattiin.[2] Vielä tulipalon jättämissä rauniossakin kuultiin koputuksia sekä havaittiin valoja ja lämpötilojen vaihteluita.
Raunioissa 1943 tekemissään kaivauksissa Price löysi kellarista n. 30-vuotiaan naisen leukaluun ja osia pääkallosta. Hän oli vakuuttunut, että ne olivat tarinoiden nunnan jäänteet.[3] Price järjesti asianmukaisen hautauksen. Ilmiöiden sanottiin vaimentuneen ja hävinneen ennen raunioiden purkamista 1944.[3]
Harry Price julkaisi tutkimustensa tulokset kirjassa The Most Haunted House in England. Teos teki hänet yhdeksi tunnetuimmista paranormaalien ilmiöiden tutkijoista. Price kuoli 1948.
Epäilyä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harry Price itse epäili ilmiöiden aitoutta. 1940 hän julkaisi mielipiteen, että Marianna Foyster olisi järjestänyt osan ilmiöistä silmänkääntötempuilla. Kummitteluun liittyvä tarina rakastuneista ja karkaamista yrittäneistä munkista ja nunnasta tai nunnakokelaasta on ollut suosittu Britannian kansanperinteessä. Kokonaisuudessaan hän silti piti kummittelua aitona.[3]
Ollessaan jo vanhus Marianna Foyster tunnusti lavastaneensa kummittelua saadakseen hiljaiseen elämäänsä vaihtelua Lontoossa. 1979 hän väitti kahdelle Britannian parapsykologisen seuran edustajan tekemässä haastattelussa, että hänen miehensä oli aiheuttanut poltergeist- ilmiöt. Toisaalta hän sanoi että osaa ilmiöistä ei oltu lavastettu, ja outoja ilmiöitä oli havaittu jo ennen kuin Price kiinnitti pappilaan huomiota.[4]
Pricen arvostelijat pilkkasivat tutkimusmenetelmiä sekä julkista ilmoittelua tarkkailijoiden saamiseksi pappilan tutkimuksia varten. Hänen arveltiin myös itse lavastaneen ilmiöitä.[3]
E.J Dingwall, Kathleen Goldney ja Trevor Hall kirjoittivat kirjan The Haunting of Borley Rectory jonka S.P.R julkaisi 1956. Kirja oli erittäin skeptinen Pricestä sekä rehellisenä tutkijana että persoonana. Erityisesti Dingwallin motiivit kirjan kirjoittamiseksi saattoivat kuitenkin olla kyseenalaiset. Goldney totesi Pricestä toisessa yhteydessä, että Price saattoi olla älyllisesti epärehellinen ts. hieman herkkäuskoinen muttei itse alentuisi väärentämään ilmiöitä.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colin Wilson - Ovi tuntemattomaan 2 ISBN 951-9287-05-1 1983
- Noidan käsikirja - vampyyreita, aaveita ja outoja voimia Tammi 1990 ISBN 951-30-5836-0
- Mystiikan maailma - kummittelu ISBN 951-630-000-6 Lademann 1991
- Mervi Koski - Maailman merkillisimmät kummitustarinat 2017 Minerva Kustannus Oy, Juva ISBN 978-952-312-454-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Borley Rectory Pictures, The Foxearth and District Local History Society (englanniksi). Sivustolla on valokuvia tutkimusten ajalta, pappilassa asuneista henkilöistä jne.