Boris Filippov
| Boris Filippov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1905 Stavropol, Venäjä |
| Kuollut | 1991 (85–86 vuotta) Washington DC, Yhdysvallat[1] |
| Kansalaisuus | Venäjä, Neuvostoliitto, Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija, kirjallisuudentutkija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Boris Filippov, oik. Boris Andrejevitš Filistinski (1905 Stavropol, Venäjä – 3. toukokuuta 1991 Washington DC, Yhdysvallat[1]) oli neuvostoliittolainen kirjailija, kirjallisuudentutkija ja toimittaja. Hän opiskeli vuosina 1924–1928 Leningradissa itämaisten kielten instituutissa. Toisen maailmansodan aikana hän joutui maanpakoon.[2]
Filippov julkaisi kulttuurihistoriallisesti kiintoisaa omaelämäkerrallista proosaa. Hän teki yhteistyötä muiden emigranttien kanssa julkaistakseen Neuvostoliitossa syrjittyjen kirjailijoiden teoksia.[2]
Filippovin ajatteluun vaikutti jo hänen nuoruusvuosinaan filosofi Sergei Tsvetkov.[1]
Filippov lähti 1943 vetäytyvien saksalaisten perässä Saksaan, jossa hän oleskeli Münchenin lähellä pakolaisleirillä. Hän avioitui runoilija Irina Bushmanin kanssa. Hän muutti 1950 New Yorkiin ja avioitui 1951 Olga Anstein kanssa. Avioliitto osoittautui epäonnistuneeksi, mutta virallinen ero tuli vasta 1965, ja pian sen jälkeen hän solimi avioliiton Jevgenija Vladimirovna Tšiglevitšin kanssa, ja yhteistyössä he harjoittivat kustannustoimintaa. Hänen oman kirjallisen työnsä syrjäytti pian emigranttikirjallisuuden julkaisutoiminta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Boris Filippov papers, Archives at Yale. Viitattu 18.3.2021, 31.3.2021 (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Filippov, Boris”, Otavan kirjallisuustieto, s. 217. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
