Boris Babotškin
Boris Andrejevitš Babotškin (ven. Бори́с Андре́евич Ба́бочкин, 18. tammikuuta (J: 5. tammikuuta) 1904 Saratov – 17. heinäkuuta 1975 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen näyttelijä ja ohjaaja.
Boris Babotškin opiskeli Moskovassa ”Nuoret mestarit” -studiossa ja työskenteli näyttelijänä vuodesta 1921 lähtien. Vuosina 1931–1935 hän näytteli Leningradin Puškinille nimetyssä akateemisessa draamatettaerissa ja vuosina 1937–1940 johti Gorkille nimettyä suurta draamatetteria. Vuodesta 1940 hän työskenteli Moskovassa Vahtangoville nimetyssä teatterissa, vuosina 1948–1951 ja vuodesta 1955 lähtien Malyi-teatterissa. Vuosina 1952–1953 toimi Moskovan Puškinille nimetyn teatterin pääohjaajana. Babotškinin merkittävin ohjaustyö oli Maksim Gorkin ”Kesävieraat” (1939 ja 1964).[1]
Vuodesta 1927 lähtien Babotškin työskenteli myös elokuvanäyttelijänä. Maailmanmaineen hänelle toi Tšapajevin rooli samannimisessä Vasiljevin veljeksien elokuvassa (1934). Vuodesta 1944 lähtien hän toimi Neuvostoliiton elokuvakoulun VGIK:n opettajana ja vuodesta 1966 sen professorina.[1]
Babotškin on palkittu Stalin-palkinnolla vuosina 1941 ja 1951 sekä Neuvostoliiton valtionpalkinnolla vuonna 1977. Vuonna 1963 hän sai Neuvostoliiton kansantaiteilijan ja vuonna 1974 sosialistisen työn sankarin arvonimen.[2] NKP:n jäseneksi hän liittyi vuonna 1948.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 2, s. 505. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
- ↑ Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 17.6.2010. (venäjäksi)
