Booritrijodidi
| Booritrijodidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BI3 |
| Moolimassa | 391,51 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 49,7 °C[1] |
| Kiehumispiste | 209,5 °C[1] |
| Tiheys | 3,35[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Booritrijodidi (BI3) on boorin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa booritrijodidi on valkoista kiteistä ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen[2]. Aine hydrolysoituu veden vaikutuksesta, mutta liukenee kloorattuihin hiilivetyihin. Booritrijodidi on voimakas Lewis-happo.[3]
Booritrijodidia voidaan valmistaa kuumentamalla booria ja jodia 700–900 °C:n lämpötilaan. Muita tapoja ovat esimerkiksi boorihydridien ja jodin reaktio tai booritrifluoridin ja alumiinijodidin reaktio.[3][4][5]
- 2 B + 3 I2 → 2 BI3
Booritrijodidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä nukleofiilisen jodin lähteenä, alkyylijodidien valmistamiseen ja sulfonyyli- ja sulfinyyliryhmien pelkistämiseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–53. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 26.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Barbara Albert & Konny Schmitt: Die Kristallstruktur von Bortriiodid, BI3. Zeitschrift fuer Anorganische und Allgemeine Chemie, 2001, 627. vsk, nro 5, s. 809-810. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.9.2021. (saksaksi), (englanniksi)
- ↑ a b c Rob Ronald & Maheswaran S. Karatholuvhu: Boron Triiodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 26.9.2021.
- ↑ Fazlul Alam, Francis Evans, Ganpat Mani & John R. Papcun :Boron Halides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ Robert J. Brotherton, C. Joseph Weber, Clarence R. Guibert & John L. Little: Boron Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.