Tarhakimalainen
| Tarhakimalainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Alaheimo: | Apinae |
| Tribus: | Bombini |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Alasuku: | (Megabombus) |
| Laji: | hortorum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus hortorum |
|
| Katso myös | |
Tarhakimalainen (Bombus hortorum) on kimalaisten sukuun kuuluva mesipistiäislaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhakimalainen on musta, mutta keskiruumiin etu- ja takaosa sekä koko takaruumiin tyviosa ovat laajalti kirkkaan keltaiset. Lisäksi takaruumiin kärki on valkoinen. Pää on hyvin pitkulainen ja imukärsä kimalaisen kokoon nähden erittäin pitkä, jopa yli 20 mm. Koiraat eroavat kuningattarista ja työläisistä pitempien tuntosarvien perusteella. Lentäessään kukasta kukkaan tarhakimalainen pitää pitkää imukärsäänsä ojennettuna. Sen koko 10–22 mm.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhakimalaista tavataan lähes koko Manner-Euroopan poikki kulkevalla alueella Anatolian pohjoisosista ja itään koko Siperiaan. Pohjois-Afrikassa sitä ei tavata. Euroopastakin se puuttuu Azoreilta, useimmilta Välimeren saarilta ja pohjoiselta tundralta. Laji on tavattu Islannista, jonne se lienee kulkeutunut ihmisen mukana. Se on viety 1880-luvulla Uuteen-Seelantiin.[4]. Suomessa tarhakimalainen esiintyy koko maassa. Se on etelässä melko yleinen mutta harvinaistuu pohjoista kohti.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarhakimalainen viihtyy puistoissa, puutarhoissa ja sekametsissä. Kuningatar perustaa pesän usein puun juurakkoon tai kiven alle, lähelle maanpintaa. Erittäin pitkän imukärsänsä vuoksi tarhakimalainen pystyy vierailemaan pitkätorvisissa kukissa, joiden meteen muut hyönteiset eivät pääse helposti hyödyntämään. Se on puna-apilan tärkeimpiä pölyttäjiä. Koiraat houkuttelevat nuoria, parittelemattomia kuningattaria luokseen merkitsemällä puiden ja pensaiden oksia tuottamallaan feromonilla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bombus hortorum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Juho Paukkunen: Tarhakimalainen – Bombus hortorum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5 s. 65, 76, 80, 90
- ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus, viitattu 27.4.2018 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Tarhakimalainen (Bombus hortorum)
- Artdatabanken (ruotsiksi)
- Artsdatabanken (norjaksi)
- UniProt: Taxonomy - Bombus hortorum (Small garden bumblebee) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Bombus hortorum, the Three-banded white-tailed bumblebee (englanniksi)