Teli

Minden-Deutz -teli junanvaunussa

Maansiirtokoneessa teli lisää kantavuutta, pitoa sekä ajomukavuutta.

Teli tarkoittaa kahdesta tai useammasta akselista muodostuvaa akselistoa, joka on rakennettu yhdeksi kokonaisuudeksi. Teli kiinnittyy kulkuneuvoon tai siihen liitettävään perävaunuun joko nivelletysti, kiinteästi tai jousituksella. Etenkin rautatieliikenteessä teli on rakenteeltaan alusvaunu, joka pääsee kääntymään rungon suhteen. Teliä hyödynnetään tasaamaan raskaiden kuormien aiheuttamaa kuormitusta niin rautatie- kuin maantieliikenteessä.

Englannin kielessä telistä käytetään nimitystä bogie tai amerikanenglannissa truck. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa bogie-sanaa käytettiin myös suomalaisessa rautatiealan sanastossa.

Rautatiekalusto

Bettendorf-tyyppinen tavaravaunun teli Illinois’n rautatiemuseossa.

Rautatiekalustossa telin päätarkoitukset ovat lisätä varsinkin raskaiden tavaravaunujen kantavuutta sekä kulkea tasaisemmin niin suoralla kuin mutkaisella rataosuudella. Lähellä toisiaan olevat kaksi akselia muodostavat pyöräparin, joka kulkee kiskoilla lähes suorassa kulmassa vähentäen kulumista ja kiskoilta suistumisen vaaraa. Vetureissa telin käyttö lisää myös kitkapintaa, mikä parantaa vetokykyä ja vähentää pyörien luistoa lähdöissä ja ylämäissä. Vetureissa ja henkilövaunuissa telien käyttö vähentää myös tärinää lisäten matkustusmukavuutta.

Telien käyttö etenkin vaunukalustossa on lisääntynyt 1900-luvun jälkipuoliskolla rahti- ja henkilökuljetusmäärien kasvaessa kiireisillä rataosuuksilla. Yleisimmin vaunukalusto on valmistettu kahdella telillä, jossa vaunun molemmissa päissä on oma vapaasti kääntyvä teli.

Havainnollistamiskuva telin käyttötarkoituksesta mutkaisella rataosuudella.

Teli koostuu pääosin seuraavista osista:

• telirunko
• kaksi tai useampi laakeroitu akseli
• jousitus (myös erillinen laakerijousitus)
• jarrut (yleisimmin levy- tai rumpujarrut)
• pyörät (tyypillisesti kaksi pyöräparia)
• itsevetävissä teleissä (esimerkiksi vetureissa) sähköllä tai hydrauliikalla toimivat vetomoottorit.

Telin käyttö auttaa sitä enemmän, mitä pitempi tai painavampi vaunu, veturi tai muu rata-ajoneuvo on kyseessä. Lyhyessä ja keveässä rautatiekalustossa teliä ei käytetä sen lisäämän omapainon vuoksi.

Maantie-, maatalous- ja työmaakalusto

Kaksiakselisella telillä varustettu traktorin perävaunu.

Eläintenkuljetuksessa telillä parannetaan eläinten ajomukavuutta. Kuvassa hevostenkuljetusvaunu.

Maanteillä teliä käytetään esimerkiksi linja-autoissa, kuorma-autoissa ja perävaunuissa. Näissä telin käytöllä pyritään lisäämään enimmäkseen kantavuutta ja ajomukavuutta. Maansiirtokoneissa, maa- ja metsätalouskoneissa sekä muissa työkoneissa telin käytöllä pyritään minimoimaan kuorman kaatumisriskiä ja lisäämään kantavuutta.

Kantavuus

Kuorma-autoissa suurin mahdollinen kantavuus on olennainen osa rahtiliikenteen kannattavuutta, ja teli lisää olennaisesti rahtikapasiteettia. Yhtenä etuna telillä on ns. siltakuorman vähentäminen: siltojen ja tierumpujen yli ajettaessa niihin kohdistuva hetkellinen paino jakaantuu suuremmalle alalle. Samasta syystä myös tienkulutus vähenee hieman, koska hetkellinen paino tienpintaan jakaantuu useampaan kohtaan.

Kuorman vakauttaminen

Maasto-olosuhteissa (esim. metsätraktori tai heinäkärry) teli vähentää ajoneuvon heilumista etenkin sivusuunnassa ja siten vakavoittaa ajoneuvon kulkua. Yksinkertaisimmillaan teli puolittaa maastossa olevan epätasaisuuden (kivi tai kanto) puolittamalla samalla myös sivusuunnassa tapahtuvaa heilumista ja vähentäen oleellisesti kuorman kaatumisriskiä.

Muita etuja

Kuorma-autoissa, linja-autoissa, sekä maansiirtokoneissa myös ajomukavuus paranee telin vähentäessä tien tai maaston epätasaisuuksia. Teliin kuuluvan renkaan rikkoutuessa ajoneuvon hallinta on helpompaa kuin yksittäisen akselin renkaan rikkoutuessa. Tämä johtuu samaan suuntaan ohjaavien renkaiden suhdeluvusta joka telissä on yhden rikkoutuessa vielä vähintään 75 %.

Vetävä teli

Pääartikkeli: Teliveto

Kuorma-autoissa ja myös joissain linja-autoissa on käytössä ns. vetävä teli tai teliveto, jossa molemmat taka-akselit vetävät. Vetävillä akseleilla saavutetaan vakaampi rakenne sekä vetovarmuus liukkaalla tai pehmeällä pinnalla. Ilman kuormaa ajettaessa toista telinakselia on mahdollisuus keventää tai jopa nostaa kokonaan ylös. Suomalaisen Sisun kehittämässä menetelmässä voidaan ilman kuormaa ajettaessa nostaa toinen telin akseleista ylös ja samalla katkaista ilmassa olevasta akselista veto. Tällöin ajoneuvo käyttäytyy tyhjänä kuten nostotelillä varustettu auto.

Nostoteli

Kuvassa Weckman-merkkinen perävaunu siirtotelillä.

Etenkin kuorma-autoissa ja myös joissain linja-autoissa on käytössä ns. nostoteli, jonka avulla voidaan ilman kuormaa ajettaessa nostaa toinen telin akseleista ylös. Tämä vähentää tarpeetonta renkaiden kulumista siirtymäajossa. Nostotelistä on apua myös käännyttäessä ahtaissa paikoissa, sekä ajettaessa tulleista, joissa tullimaksu määräytyy akselimäärän mukaan.

Siirtoteli

Siirtoteliä käytetään vain perävaunuissa. Siirtotelissä on koneisto joka mahdollistaa taaemman telin liikuttamisen edestakaisessa suunnassa, koneisto ottaa voimansa vetoauton hydrauliikasta tai sähköstä. Siirtotelillä voidaan myös mahdollistaa yhdistelmäajoneuvon kääntyminen hyvin ahtaassa paikassa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teli Wikimedia Commonsissa