Boeing E-7 Wedgetail
| E-7 Wedgetail | |
|---|---|
 Australian kuninkaallisten ilmavoimien E-7A Wedgetail |
|
| Tyyppi | AEW&C-kone |
| Alkuperämaa |
 Australia Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing |
| Ensilento | 2004 |
| Esitelty | 2012 |
| Tila | käytössä |
| Kehitetty mallista | Boeing 737 Next Generation |
Boeing E-7 Wedgetail (markkinointinimeltään myös Boeing 737 AEW&C) on Boeingin valmistama AEW&C-lentokone, joka perustuu Boeing 737 Next Generation -sarjaan. Kone kehitettiin alun perin Australian kuninkaallisille ilmavoimille ja se sai mallinimen E-7A Wedgetail.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]E-7 kehitettiin Australian Project Wedgetailiin, jonka tarkoitus oli saada uusia AEW&C-koneita. Australian kuninkaalliset ilmavoimat valitsi koneen jo vuonna 1999 ja ensimmäiset otettiin palvelukseen vuonna 2009. Boeingin markkinoinnissa kone tunnetaan nimellä Boeing 737 AEW&C. Australian jälkeen useat muutkin maat ovat hankkineet niitä. E-7 on tärkeässä roolissa länsimaissa, koska se on Boeing E-3 Sentryn pääasiallinen korvaaja.[1][2]
Yhdysvalloissa ja Natossa E-7 nähdään erittäin tarpeellisena, koska E-3 on vanha ja ollut käytössä jo yli 50 vuotta. Koneiden ylläpito on kallista ja vaikeaa muun muassa varaosien huonon saatavuuden takia, ja koneita onkin jo poistettu paljon käytöstä. Hyvä tutkavalvontakyky on kriittinen tarve laajamittaisessa ilmasodankäynnissä ja siksi uudet koneet halutaan nopeasti käyttöön mahdollisten tulevaisuuden sotien varalta.[1][2]
E-7 on pienempi ja järjestelmiensä teknologialtaan huomattavasti kehittyneempi kuin E-3. Sen käyttö on halvempaa ja vaatii pienemmän miehistön. Koneen tehtävävalmius, yhteydenpitokyvyt ja yhteistoiminta liittolaisten kanssa on hyvä. Yhdysvaltojen vaatimukset ja koneen ominaisuudet eroavat hieman Australian ja muiden maiden koneiden ominaisuuksista.[1][2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
E-7 on rakennettu modifioidun Boeing 737-700 -matkustajakoneen rungolle, mutta siivet ovat suuremmasta 737-800:sta. Koneen katolle, aerodynaamisen kannattimen päälle on asennettu pitkulainen litteä AESA-tutka, joka on malliltaan Northrop Grumman Electronic Systemsin valmistama Multi-role Electronically Scanned Array (MESA).[1][2]
Toisin kuin E-3:n pyörivä kiekkomainen tutka, MESA on kiinteä, mutta pystyy silti kattamaan 360:n asteen näkökentän. Tutkan elementit ovat sijoitettu niin, että yhdessä niiden säteet kattavat koko ympyrän. Kierrosta pyörivä tutka näkee aina yhden sektorin kerrallaan, mutta muodostaa samalla muualle katvealueen ennen jälleen uutta kierrosta. E-3:n tutkan kierros kestää 10 sekuntia, joten siinä ajassa nopea kohde on jo taittanut pitkän matkan. E-7:n tutka näkee jatkuvasti kaikkialle, joten kohteita voidaan seurata katkeamattomasti. MESAn teknologia mahdollistaa myös useiden kohteiden samanaikaisen tarkkailun useista suunnista.[1][2]
Tutkan kantama on satoja kilometrejä ja sillä voi valvoa samanaikaisesti sekä ilmassa että merellä olevia kohteita. Tutkavalvonnan lisäksi E-7 pystyy kuuntelemaan vihollisen lähettämiä tutka- ja elektronisia signaaleja, joita voidaan käsitellä esimerkiksi viholliskoneen tyypin tunnistamista varten. E-7 on varustettu tietokoneilla ja kehittyneillä järjestelmillä tiedon analysoimiseen. AEW&C:n tehtäviin lukeutuu myös muiden yksiköiden johtaminen ja tiedon välittäminen.[1][2]
Kone tarvitsee kaksi lentäjää ja vaihtelevan määrän tehtävämiehistöä, joille on 10 varusteltua paikkaa. Jokaisella niinsanotulla asemalla on yksi tai kaksi tietokoneen näyttöä ja muita välineitä, joilla voidaan esimerkiksi seurata tutkaa ja kommunikoida miehistön sekä muiden omien yksiköiden kanssa. Lisäksi koneeseen mahtuu yhdeksän varamiehistönjäsentä, joten miehistöä voidaan kierrättää työn ja levon välillä pitkillä tehtävillä. Takaosasta löytyy myös työpisteitä. E-3n tapaan E-7 on ilmatankattavissa, mikä mahdollistaa hyvin pitkät lennot.[1][2]
Käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyiset käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian kuninkaalliset ilmavoimat: Kuusi E-7A:ta käytössä, ensimmäiset vuodesta 2009.
- Etelä-Korean ilmavoimat: Neljä ”Rauhan silmäksi” nimettyä konetta hankittu 2011–2012. Hankittavana mahdollisesti kolme lisää.[3]
- Turkin ilmavoimat: Neljä E-7T ”Rauhan kotka” -konetta toimitettu 2014–2015.[4]
Tulevat käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat: Kolme tilattu, mahdollisesti tarkoitus tilata kaksi lisää. Tilaus sisälsi alun perinkin viisi konetta, mutta budjettia piennettiin ja kaksi konetta karsittiin.[5]
- Yhdysvaltain ilmavoimat: Hankintaprosessi käynnissä, 26 konetta.[6]
- NATO Airborne Early Warning and Control Force: Kuusi konetta tilattu 2023 Geilenkirchenin E-3-kaluston korvaamiseksi. On spekuloitu, että tulevaisuudessa tilataan mahdollisesti lisää.[7]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].PNG)
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2 lentäjää + 10 tehtävämiehistönjäsentä
- Matkustajat: 9 vaihtomiehistöä
- Pituus: 33,6 m
- Kärkiväli: 35,8 m
- Korkeus: 12,5 m
- Siipipinta-ala: 91 m²
- Tyhjäpaino: 46 606 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 77 600 kg
- Voimalaite: 2 × CFM-56-7B27A ohivirtausmoottori; 121 kN per moottori
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 853 km/h
- Toimintasäde: 6 500 km
- Lakikorkeus: 12 500 m
Avioniikka
Northrop Grumman Multi-role Electronically Scanned Array
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Howard Altman: This Is What USAF's Future E-7 Radar Jet Is Actually Capable Of The War Zone. 20.3.2023. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Stephen Losey: ‘The ability to stare’: Why the US Air Force is eager to get the E-7 Defense News. 23.3.2023. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Gastón Dubois: South Korea moves forward with USD 2.2 billion new AEW&C aircraft acquisition Aviacionline. 28.2.2024. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Turkey receives final Peace Eagle AEW&C platform Janes. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Andrew Chuter: British air chief eyes return to five-strong Wedgetail buy Defense News. 1.2.2023. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Boeing Wins Major Contract to Supply Next-Gen E-7 Wedgetail Airborne Warning and Control Aircraft to USAF armyrecognition.com. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: E-7 Wedgetail Radar Jet Chosen By NATO To Replace Aging E-3 The War Zone. 15.11.2023. Viitattu 15.9.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]