Boeing B-50 Superfortress

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boeing B-50 Superfortress
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Kuvan Boeing Stratofortress-kone on tyyppiä B-50D.
Tyyppi pommikone, lentävä kantoalusta, ilmatankkeri
Alkuperämaa Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 25. kesäkuuta 1947
Esitelty 1948
Poistettu käytöstä 1965
Tila ei käytössä, museoitu
Pääkäyttäjät USAF, SAC
Valmistusmäärä 370
Valmistusvuodet 1948–1953
Yksikköhinta noin 1,144 miljoonaa dollaria (vuoden 1950 kustannustaso), noin 12,2 miljoonaa dollaria nykytason mukaan
Kehitetty mallista B-29
Muunnelmat EB-50D, KB-50J[1], RB-50 E-G

Boeing B-50 Superfortress on yhdysvaltalainen raskas nelimoottorinen ja mäntämoottoreilla varustettu pommikone. Se oli ensi sijassa SAC:n (USAAF:n strateginen pommituslennosto) strategisen käytön kaukopommittaja, jolla oli kyky käyttää ydinpommeja. Konetyyppi oli kehitetty edeltäjästään, jolla oli lähes sama nimi, Boeing B-29 Superfortress. Aktiiviin palveluskäyttöön konetyyppi tuli vuonna 1948, samaan aikaan kuin Convair B-36 Peacemaker.lähde?

Muunnellut konetyypit saivat tunnuksen EB-50D, ja ne toimivat supernopeiden X-2 koekoneiden emäaluksina eli kantoalustoina.[2]

B-50-tyypin koneyksilö Lucky Lady teki matkalentämisen maailmanennätyksen, mikä tapahtui 27. helmikuuta – 2. maaliskuuta 1949. Kapteeni James Gallagherin komennossa, koneen 13-henkinen miehistö lensi välilaskutta maailman ympäri (37 734 km) ensi kertaa. Kone sai 4 kertaa ilmassa suoritetun tankkauksen. Matka-aika oli 3 vrk, 22 t, ja 1 min.[3]

B-50 on edeltäjäänsä jonkin verran nopeampi (noin +65 km/t , suurin lentonopeus 640 km/h) ja suoritusarvoiltaan jonkin verran parempi. Uudentyyppiset koneen ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt kasvattivat kantomatkaa huomattavasti. Lakikorkeus oli 11 500 metriä. Pratt & Whitney R-4360 Wasp Major -moottorit olivat Wright Cycloneja huomattavasti tehokkaampia, jopa yli +30 prosenttia, kehitysversiosta riippuen. B-50:n ohjattavuutta oli paranneltu merkittävästi B-29:een verrattuna. Koneen suurin pommikuorma on 12 600 kg.[4] Tätä konetyyppiä käytettiin vuoden 1951 Operaatio Rangerissa, jossa 5 ydinlatausta räjäytettiin lentopudotuksina.[5]

B-50:tä käytettiin myös ilmatankkaukseen sekä säähavainto- ja tiedustelulentokoneena. B-50-konetyypin syrjäytti strategisista pommitustehtävistä 1950-luvulta alkaen suihkupommikoneiden (muun muassa B-47 ja B-52) nopeatahtinen esiinmarssi.[6] Lopullisesti tämä konetyyppi kuitenkin poistui käytöstä vasta vuonna 1965.lähde?

Boeingin B-50 Stratofortressin kolmitahopiirustukset.
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa,s. 28–29. Helsinki: Ilmatorjuntasäätiö, 2003 ISBN 951-95594-4-2
  • Hirvonen, Pauli: MMM – Nuorten Ilmailukirja, s. 48. Otava, Helsinki, 1961
  • Mitä-Missä-Milloin 1955: s. 202. Helsinki: Otava 1954
  1. Hirvonen, P., 1961: s. 48
  2. 27 September 1956, This Day in Aviation. Viitattu 23.3.2020.
  3. MMM 1955: s. 202.
  4. Lappi, A., 2003: s. 29.
  5. Ranger, Nuclear Weapon Archive. Viitattu 31.3.2022.
  6. Lappi, A., 2003: s. 28.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.