Bob Olin
| Bob Olin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert "Bob" Lous Olin |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1908 Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1956 (48 vuotta) Bronx, New York |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 178 cm |
| Painoluokka | raskassarja ja raskas keskisarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 86 |
| Voitot | 55 |
| – tyrmäysvoitot | 25 |
| Tappiot | 27 |
| Ratkaisemattomat | 4 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Robert "Bob" Lous Olin (4. heinäkuuta 1908 Brooklyn, New York – 16. joulukuuta 1956 Bronx, New York, Yhdysvallat) oli amerikkalainen ammattinyrkkeilijä, joka nyrkkeili ensin raskaassa keskisarjassa ja myöhemmin urallaan raskaassa sarjassa. Hän saavutti raskaan keskisarjan maailmanmestaruuden marraskuussa 1934 menettäen sen lokakuussa 1935. Suomalaisille Bob Olin tuli tunnetuksi Gunnar Bärlund vastustajana Bärlundin ensimmäisen Amerikan vierailun aikana keväällä 1937. Olinin ura päättyi helmikuussa 1939.[1]
Kohti raskaan keskisarjan MM-ottelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bob Olin syntyi amerikanjuutalaiseen perheeseen New Yorkin Brooklynissä. Siellä hän aloitti nyrkkeilyn 1920-luvun jälkipuoliskolla. Bob Olin nyrkkeili amatööriurallaan ennen siirtymistä ammattilaiseksi elokuuhun 1928 mennessä menestyksekkäästi kaikkiaan 35 amatööriottelua.[2] Olin siirtyi raskaan keskisarjan ammattilaiseksi kokien ensimäisen tappion 19. ammattilaisottelussaan helmikuussa 1929.[1]
Sen jälkeen Olin nyrkkeili saavuttaen niin voittoja kuin tappioita. Keväällä 1934 hän otteli kaksi kertaa kanadalaista entistä keskisarjan maailmanmestari Lou Brouillardia vastaan kokien molemmissa kohtaamisissa pistetappion. Marraskussa 1934 Olin pääsi raskaan keskisarjan mestaruusottelun hallitsevaa mestaria Maxie Rosenbloomia vastaan. Olin otti pistevoiton ja sai näin MM-tittelin, jonka hän menetti lokakuussa 1935 John Henry Lewisille. Pian sen jälkeen hän koki tappiot Kanadan Al McCoylle raskaassa keskisarjassa ja walesiläiselle Tommy Farrille raskaassa sarjassa. Tappiota Farrille pidettiin kyseenalaisena, sillä Farr kävi lattiassa kaksi kertaa ottelun aikana.[1]
Uralla myös ottelu Bärlundin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 1937 aikana Bob Olin kohtasi suomalaisen Gunnar Bärlundin, joka oli tullut syksyllä 1936 Yhdysvaltoihin otellen seitsemän ottelua, joista yhtenä Olinia vastaan.[3] Olin otti selvän pistevoiton Bärlundista.[4] Olin nousi vähän myöhemmin otsikoihin Suomessa, kun Bärlund taustajoukkoineen suunnitteli ulkoilmaottelua kesäksi 1938 Bärlundin ja Olinin välillä juuri valmistuneella Helsingin olympiastadionilla. Ottelu jäi kuitenkin ideatasolle.[5]
Kesäkussa 1937 Bob Olin pääsi vielä yrittämään voittoa raskaan keskiarjan mestaruuden haltijasta John Henry Lewisistä, mutta koki jälleen tappion. Tämän jälkeen Olin otteli vielä yhdeksän ottelua helmikuuhun 1939 mennessä. Niistä kaksi viimeistä hän otteli Australiassa. Kaikkiaan Olin otteli 86 ammattilaisottelua yli 10 vuotta kestänellä ammatilaisurallaan. Niissä hän saavutti 55 voittoa ja 27 tappiota.[1]
Elämä ammattinyrkkeilyuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdentoista vuoden nyrkkeilyn jälkeen Olin vetäytyi kehästä vuonna 1939 yrittämättä koskaan palata. Sotavuosina hän palveli rannikkovartiossa ja sodan jälkeen aikaisempaa uraansa Wall Streetin välitysliikkeessä.[6]
Vuonna 1946 Olin avasi oman ravintolansa New Yorkissa. Vuonna 1951 hänellä diagnosoitiin sydänsairaus, ja hän joutui kerran sairaalaan joulukuussa 1956 hän kuoli sydänkohtaukseen 48 vuoden iässä.[6]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Bob Olin BoxRec. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Jews In Sports Online BoxRec. jewsinsports.org. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ GeeBee ja Bob Olin. Helsingin Sanomat, 10.3.1937, s. 10. H.S Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.4.2024.
- ↑ "Voitosta ei voi olla varma ennenkuin otelun lopussa ". Uusi Suomi, 23.3.1937, s. 13. Digitaaliset aineistot. Viitattu 29.11.2022.
- ↑ Gee-Bee-Bob Olin - Helsingissä tänä kesänä? Helsingin Sanomat, 11.5.1938, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.4.2024.
- ↑ a b Silver, Mike: Stars in the Ring, s. 209-210. Guilford, Connecticut: Roman and Littelfield, 2016. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste