Blue Öyster Cult (albumi)
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Blue Öyster Cult Blue Öyster Cult | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | The Warehouse, New York, lokakuu 1971 | |
| Julkaistu | 16. tammikuuta 1972 | |
| Tuottaja(t) | Murray Krugman, Sandy Pearlman ja David Lucas | |
| Tyylilaji | hard rock progressiivinen rock heavy metal | |
| Kesto | 36.48 | |
| Levy-yhtiö | Columbia Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Blue Öyster Cultin muut julkaisut | ||
| Blue Öyster Cult 1972 |
Tyranny and Mutation 1973 | |
Blue Öyster Cult on samannimisen yhtyeen ensimmäinen albumi vuodelta 1972. Vaikka albumi ei ollut ilmestyessään suuri kaupallinen menestys, se sai hyviä arvosteluja kriitikoilta ja sisälsi myöhemmin tunnetuiksi nousseita kappaleita kuten ”Cities On Flame with Rock and Roll”, ”Stairway to the Stars” ja ”Before the Kiss (A Redcap)”, jotka ovat pysyneet näihin päiviin asti yhtyeen soittolistassa.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen esiaste Soft White Underbelly oli perustettu New Yorkissa vuonna 1967. Mukana varsinaisesta tunnetuksi tulleesta kokoonpanosta olivat tuolloin kitaristi Donald Roeser, rumpali Albert Bouchard ja kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanier. Manageriksi yhtyeelle tuli rock-toimittaja/tuottaja/lyyrikko Sandy Pearlman, joka alkoi hoitaa yhtyeen asioita yhdessä ystävänsä, toimittaja/sanoittaja Richard Meltzerin kanssa. Yhtyeen musiikki oli alun perin The Doors -henkistä, länsirannikon psykedeelisestä soundista vaikutteita ottavaa rockia. Elektra-levy-yhtiö kiinnostui yhtyeestä ja tarjosi sille levytyssopimuksen, mutta nauhoituksista huolimatta albumia ei julkaistu ja yhtiö tiputti yhtyeen listoiltaan. Vokalisti-kitaristi Eric Bloomin tultua mukaan vuonna 1969 suunta muuttui enemmän perus-rockiin ja kokoonpanon nimi vaihtui Oaxacan kautta Stalk Forrest Group-nimiseksi. Kokoonpano vakiintui vuonna 1970 kun basistiksi tuli Albert Bouchardin veli Joe Bouchard ja seuraavana vuonna yhtye sai lopulta levytyssopimuksen Columbia Recordsilta. Yhtiön tuottaja Murray Krugman oli etsiskellyt Black Sabbath -tyylistä yhtyettä ja näki yhtyeessä nämä mahdollisuudet. Nimi tosin vaihtui vielä kerran, tällä kertaa Sandy Pearlmanin ehdotuksesta Blue Öyster Cultiksi.[2][3]
Albumin nauhoitukset ja materiaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi nauhoitettiin lokakuussa 1971 David Lucasin Warehouse-studioilla New Yorkissa. Lucas oli nauhoittanut yhtyeen demon, jolla se sai sopimuksen Columbialta.[4] Albumin tuottajina toimivat Murray Krugman, Sandy Pearlman ja Lucas. Kappaleet ovat pääosin yhtyeen jäsenten säveltämiä yhdessä Pearlmanin ja Richard Meltzerin kanssa. Sanoituksellisesti kappaleet keskittyvät populaarikulttuurin eri ilmiöihin, yhtyeelle tyypillisiksi tuleviin tieteis-aiheisiin sekä muihin "salaperäisiin" ilmiöihin. Musiikillinen suuntaus on hard- ja heavy rockissa sekä vaikutteita on havaittavissa myös psykedelisestä ja blues-vaikutteisesta rockista.
Avauskappaleena on nopeatempoinen hard rock-kappale "Transmaniacon MC", joka viittaa moottoripyöräjengeihin (MC = motorcycle club). Kappaleessa sivutaan kuuluisaa vuoden 1969 Altamontin ilmaisfestivaalia, jossa Hell's Angels -ryhmä käyttäytyi väkivaltaisesti yleisöä kohti.
"I'm on the Lamb, But I Ain't No Sheep" on southern rock -tyylinen kappale.lähde? Musiikillisesti kappaleen riffi pohjautuu Jimi Hendrixin "Hey Joe"-kappaleen kitarakuvioon[5]. Kappale nauhoitettiin uudestaan erilaisella sovituksella ja "The Red & The Black"-nimisenä seuraavalle Tyranny and Mutation-albumille. Yhtye esitti kappaletta jo vuonna 1969, kun se toimi vielä Soft White Underbelly-nimisenä.
"Then Came the Last Days of May" on Donald Roeserin säveltämä ja laulama blues-henkinen balladi. Sanoitus perustuu tositapahtumaan, jossa kolmea opiskelijaa ammuttiin huumekaupan yhteydessä Tucsonissa.[6]
"Stairway to the Stars" on nopeatempoinen hard rock-kappale "Transmaniacon MC":n tyyliin. Kappaleesta tuli myöhemmin avausnumero yhtyeen konsertteihin.
Sitä seuraava "Before the Kiss (A Redcap)" (alun perin nimeltään "Conry's Bar") perustuu tositapahtumaan Conry's Bar-nimisessä baarissa, jossa kappaleen sanoittaja Sandy Pearlman todisti tapahtumaa, jossa barbituraatti (a redcap) vaihtoi omistajaa suudelman välityksellä. Musiikillisesti kappale kulkee raskaan riffin ja tuplakitaroinnin myötä.
Joe Bouchardin "Screams" on psykedelis-vaikutteinen ja "hämärä"-tunnelmallinen ja Bouchardin mukaan kappale kertoo hänen muutostaan New Yorkiin ja liittymisestään rock-yhtyeeseen.[6]
Samaa linjaa jatkaa The Doors-henkinen "She's as Beautiful as a Foot". Kappaleen alkuperäinen nimi oli ollut "He's as Beautiful as a Foot".[2]
"Cities on Flame with Rock and Roll" on vuosien aikana kohonnut yhtyeen tunnushymniksi ja yhdeksi sen suurimmista klassikoista. Kappaleen laulajan Albert Bouchardin mukaan sen inspiraationa ovat olleet etenkin Black Sabbathin "The Wizard" -kappale (samanhenkinen pääriffi), MC5:n "Motor City is Burning" (sanat) ja King Crimsonin "21th Century Schizoid Man" (rakenne). Kappaleen alkuperäinen nimi oli ollut "Siren Singalong".[5]
Yhtyeen ja Pearlmanin säveltämä "Workshop of the Telescopes" on keskitempoinen hard rock-kappale.
Albumin päättää kevyempi, country-henkinen "Redeemed", jonka sanoitti ja myi yhtyeelle laulaja-lauluntekijä Harry Farcas. Kappaleen alkuperäinen nimi oli "Sir Rastus Bear".[5]
Vuoden 2001 remasteroidussa CD-versiossa on neljä bonus-kappaletta, jotka ovat peräisin vuonna 1969 Columbia-yhtiölle tehdystä demosta, jonka yhtiö kuitenkin tuolloin vielä hylkäsi.
Albumin julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blue Öyster Cult julkaistiin tammikuussa 1972. Kannessa on mustavalkoinen maalaus avaruudessa olevasta "huoneistosta" ja kuvassa näkyy myös yhtyeen symboliksi muodostunut koukun ja ristin, eli Kronoksen, symboli. Kannen suunnitteli Bill Gawlick. Singlenä julkaistiin kappale "Cities on Flame with Rock and Roll", joka sai jonkin verran soittoaikaa New Yorkin radioasemilla. Albumin myötä yhtye pääsi kiertueelle isompien artistien, kuten Alice Cooper, The Byrds ja Mahavishnu Orchestra, kanssa.
Albumi ja single eivät menestyneet listoilla kovinkaan vahvasti, mutta kriitikot ottivat albumin positiivisesti vastaan: Rolling Stone-lehden Lester Bangs kirjoitti yhtyeen olevan "New Yorkin ensimmäinen kunnolla rokkaava ryhmä" ja ennusti yhtyeelle pitkää uraa.[7] Circus-lehti nimesi albumin "ehkäpä 1970-luvun parhaaksi levyksi" ja Village Voicen Robert Christgau sanoi albumin olevan "tiukin ja musikaalisin paketti sitten The Whon Who's Next-albumin.[8]
Myös nykypäivän kriitikot arvostavat albumia; Allmusic-sivuston arvostelija kehuu yhtyeen aikaansaamaa, tarvittaessa "kolmen kitaran voimaa" ja onnistuneita sanoituksia ja riffejä.[9] Sputnik Music-sivuston kriitikko puolestaan sanoo albumia "hienoksi debyytiksi Amerikan Black Sabbathilta"[10] ja internet-kriitikko Mark Prindle kehuu albumin "siistejä riffejä ja epätodellisia sanoituksia".[11]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Transmaniacon MC – 3.21 (säv. Sandy Pearlman, Albert Bouchard, Donald Roeser, Eric Bloom)
- I'm on the Lamb, But I Ain't No Sheep – 3.10 (säv. Pearlman, A. Bouchard, Bloom)
- Then Came the Last Days of May – 3.31 (säv. Roeser)
- Stairway to the Stars – 3.43 (säv. Richard Meltzer, A. Bouchard, Roeser)
- Before the Kiss (A Redcap) – 4.59 (säv. Pearlman, Murray Krugman, Allen Lanier, Roeser)
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Screams – 3.10 (säv. Joe Bouchard)
- She's as Beautiful as a Foot – 2.58 (säv. Meltzer, A. Bouchard, Lanier)
- Cities on Flame with Rock and Roll – 4.03 (säv. Pearlman, Roeser, A. Bouchard)
- Workshop of the Telescopes – 4.01 (säv. Pearlman, Blue Öyster Cult)
- Redeemed – 4.01 (säv. Pearlman, Harry Farcas, A. Bouchard, Lanier)
Remasteroidun version bonuskappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donovan's Monkey – 3.50 (säv. Meltzer, Bouchard)
- What Is Quicksand? – 3.40 (säv. Meltzer, Lanier)
- A Fact About Sneakers – 2.50 (säv. Meltzer, Bouchard)
- Betty Lou's Got a New Pair of Shoes – 2.34 (säv. Bobby Freeman)
Singlejulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Cities on Flame with Rock and Roll" / "Before the Kiss (A Redcap)" (7" single)
- "Cities on Flame with Rock and Roll" (mono- ja stereoversiot, editoitu, 7" promosingle)
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald ”Buck Dharma” Roeser – kitara, laulu
- Eric Bloom – laulu, ”Stun”-kitara, kosketinsoittimet
- Albert Bouchard – rummut, laulu
- Joe Bouchard – basso, laulu
- Allen Lanier – rytmikitara, kosketinsoittimet
- Andy Winters - basso (bonuskappaleet)
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sandy Pearlman ja Murray Krugman - tuottajat
- David Lucas - avustava tuottaja, nauhoitus
- Bill Robertson - nauhoitus
- Bill Gawlick - kansitaide
Arvosteluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allmusic (
) linkki - Sputnik Music () linkki
- Progarchives (
) linkki - Rolling Stone (kehuva) linkki
- Mark Prindle (8/10) linkki
- Robert Christgau (B+) linkki
Julkaisuhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- tammikuu 1972: Columbia, PC 31063, US, LP
- 1972: CBS, S 64904, UK, LP
- 1972: CBS, 64904 / 32025, EU, LP
- 1987: Columbia, CK 31063, US, CD
- 198?: Columbia, 4688742, EU, CD
- 2001: Columbia / Legacy, CK 85482, US, CD, remasteroitu + bonuskappaleita
- 2001: Columbia / Legacy, 502234 2, EU, CD, remasteroitu + bonuskappaleita
- 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia, sama kuin 2001
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ allmusic ((( Blue Öyster Cult > Charts & Awards > Billboard Albums ))) allmusic.com. Viitattu 21.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_02.htm#02_04 BÖC faq - "pre-history of the band"
- ↑ http://www.blueoystercult.com/History-main.html Yhtyeen historia virallisella sivustolla
- ↑ http://www.blueoystercult.com/History/history3.html Yhtyeen historia 1969-1970 kotisivuilla
- ↑ a b c http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC faq - "discography"
- ↑ a b http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_06 BÖC faq - "song references"
- ↑ https://web.archive.org/web/20080119115049/http://www.rollingstone.com/artists/blueoystercult/albums/album/185387/review/6067531/blue_oyster_cult arvostelu Rolling Stone-lehdessä
- ↑ http://www.robertchristgau.com/get_artist.php?name=Blue+Oyster+Cult arvostelu Robert Christgaun sivustolla
- ↑ http://www.allmusic.com/album/blue-%C3yster-cult-mw0000652605 arvostelu Allmusic-sivustolla
- ↑ http://www.sputnikmusic.com/review/3862/Blue-Oyster-Cult-Blue-Oyster-Cult/ arvostelu Sputnik Music-sivustolla
- ↑ http://www.markprindle.com/blue.htm#blue arvostelu Mark Prindlen sivustolla