Blochin laki
Blochin laki on havaintopsykologiaan liittyvä psykofysiikan lainalaisuus, jonka mukaan vakiokokoisen ja kriittistä aikaa lyhyemmän valonvälähdyksen havaintokynnys on kääntäen verrannollinen ajan ja valon intensiteetin tuloon [1]. Toisin sanoen, jos fotonien määrä pidetään vakiona, ärsykkeen kirkkauden tai esitysajan muuttaminen ei lyhyellä esitysajalla vaikuta havaintokokemukseen. Kriittistä aikaa pidemmillä valonvälähdyksillä havaintokokemus vaihtelee lineaarisesti valon intensiteetin funktiona, eli esitysaika ei enää vaikuta havaittuun kirkkauteen.
Ajatus lyhyiden valonvälähdysten biologisesta vaikutuksesta on johdettavissa Bunseniin ja Roscoeen (1855), jotka havaitsivat että fotokemiallisen reaktion voimakkuus oli suoraan verrannollinen fotonien määrään. Bloch (1885) sovelsi Bunsen-Roscoe-lakia näköaistin toimintaan ja tämä lainalaisuus on nimetty Blochin laiksi. Kriittisestä ajasta, jota lyhyemmillä ajoilla lainalaisuus toimii, on erilaisia tuloksia, jotka vaihtelevat 64 millisekunnista [2] sataan millisekuntiin [3].
Blochin lakia on viime vuosina kritisoitu. Greenen ja Ogdenin kokeessa (2013) osoitettiin, että alle yhden millisekunnin esitysajoilla kuvioiden tunnistukseen tarvittavien fotonien määrä ei ole vakio vaan pienenee esitysajan lyhetessä. Heidän mukaansa erot aikaisempiin tuloksiin johtuvat paremmasta valonvälähdysten esitysteknologiasta. Aikaisemmat kokeet on tehty laitteilla, joissa esitysajan kontrolli perustuu mekaaniseen sulkijaan, mikä on saattanut tehdä ajoituksista epätarkkoja. Lisäksi valonvälähdyksinä on käytetty valkoista valoa, minkä vuoksi sekä verkkokalvon tappi- että sauvasolut ovat aktivoituneet, mikä voi olla ongelmallista, koska tappi- ja sauvasolujen ajalliset toimintaperiaatteet ovat erilaisia. Greenen ja Ogdenin kokeet toteutettiin ledimatrisiilla, jossa käytettiin punaisia ledejä (630 nm), mikä tekee koetuloksista luotettavampia, koska vain tappisolut aktivoituvat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Bloch, A.M. (1885) Expériences sur la vision. Comptes Rendus de la Société de Biologie 3, 493-495.
- Bunsen, R. & Roscoe, H.E. (1855) Photochemische untersuchungen. Poggendorff's Annalen 96, 373-394.
- Cornsweet, T.M. (1970) Visual perception. Academic Press, Inc., New York, USA.
- Graham, C.H. & Margaria, R. (1935) Graham, C. H., & Margaria, R. (1935). Area and the intensity-time relation in the peripheral retina. American Journal of Physiology, 113, 299–305.
- Graham, C. H. & Kemp, E. H. (1938). Brightness discrimination as a function of the duration and the increment in intensity. Journal of General Physiology, 21, 635–650. doi:10.1085/jgp.21.5.635
- Greene, E. & Ogden, R. T. (2013) Shapes displayed with durations in the microsecond range do not obey Bloch’s law of temporal summation. i-Perception 4(6) 429–436. DOI: 10.1068/i0602
- Kahneman, D. & Norman, J. (1964). The time-intensity relation in visual perception as a function of the observer’s task. Journal of Experimental Psychology, 68, 215–220. doi:10.1037/h0046097
- Karn, H. W. (1936). Area and the intensity-time relation in the fovea. Journal of General Physiology, 14, 360–369. doi:10.1080/00221309.1936.9713159