Blind Willie Johnson

"Blind" Willie Johnson (s. 1902 – k. 1945), oli yhdysvaltalainen hengellistä musiikkia esittänyt laulaja ja kitaristi. Johnsonin kappaleita ovat myöhemmin versioineet lukuisat nimekkäät artistit.

Elämä

Lapsuus

On epäselvää, milloin Johnson oikeastaan syntyi. 1902 on useimmin annettu vuosiluku, mutta on ehdotettu myös huomattavasti varhaisempia ajankohtia kuten 1897. Eri lähteiden mukaan hän syntyi joko Marlin- tai Temple -nimisessä kaupungissa, mutta osavaltio oli varmuudella Texas, ja hän asui joka tapauksessa osan lapsuudestaan Marlinissa.^[1] Viiden vanhana Johnson kertoi isälleen haluavansa saarnaajaksi ja myöhemmin hän ryhtyi soittamaan sikarilaatikosta tekemällään kitaran tapaisella soittimella. Hänen äitinsä kuoli pojan ollessa vielä pieni ja isä meni kohta uusiin naimisiin.

Johnson ei syntynyt sokeana, mutta ei ole varmaa tietoa siitä, miten hän menetti näkönsä. Tunnetun kertomuksen mukaan Johnson olisi joutunut onnettomuuteen seitsemän vanhana, kun hänen isänsä oli saanut tietää uuden vaimonsa menneen ulos vieraan miehen kanssa. Isä oli ruvennut hakkaamaan vaimoaan (Johnsonin äitipuolta) ja tämä oli puolustautuakseen heittänyt miestään kohti lipeää, joka oli kuitenkin vahingossa osunut pojan silmiin.

Muusikonura

Kuten monet vammaiset tuohon aikaan, Johnson ansaitsi elantonsa musiikin avulla. Hän sai nuorena käsiinsä kaksitoistakielisen kitaran, ja hänen isänsä jätti hänet usein kadunkulmiin soittamaan ja laulamaan rahasta. Johnsonin voimakas ääni tekikin vaikutuksen moniin ohikulkijoihin. Anekdootin mukaan vaikuttava esitys Simsonia ja Delilaa käsittelevästä kappaleesta "If I Had My Way I'd Tear the Building Down" oli jopa saanut aikaan mellakan New Orleansissa, mikä oli johtanut Johnsonin pidätykseen.

Monissa kappaleissa Johnsonin soittotyyliin kuului bluesin soittoperinteen mukainen slide-tyyli: hän liu'utti taskuveistä kitaran otelaudalla äänenkorkeuden muuttamiseksi. Muita piirteitä olivat voimakkaat kitaran bassokuljennat, yksiääniset kitaramelodiat, sekä matala lauluäänen käyttö, jota toisinaan tuettiin korkeammilla nuoteilla. Yleensä Johnson käytti avointa D-viritystä kitarassaan. Johnsonista olisi voinut tulla täysverinen blues-mies, mutta lujan uskonsa takia hän halusi pysytellä musiikkia esittävänä saarnamiehenä.

25 vuoden iässä Johnson nai nuoren Angeline-nimisen laulajan, joka oli blueskitaristi L. C. Robinsonin sisko. Hänen vaimonsa lauloi Johnsonin kanssa joillakin hänen Columbia Recordsille tekemillään levytyksillä vuosina 1927−1930. He myös esiintyivät yhdessä Dallasin ja Wacon alueilla. Joissakin levytyksissä naislaulaja on vaihtunut, ja hänen henkilöllisyyttään ei tiedetä. Myöhemmin Johnson myös erosi ja meni uudestaan naimisiin.

Johnson pysyi köyhänä kuolemaansa asti, laulaen ja saarnaten Texasin Beaumontin kaduilla kaikille, jotka kuuntelivat. Vuonna 1945 hänen kotinsa paloi selittämättömistä syistä. Koska Johnsonilla ja hänen silloisella vaimollaan ei ollut muuta paikkaa, he asuivat kotinsa raunioissa, kunnes kaksi viikkoa myöhemmin Johnson kuoli keuhkokuumeeseen. Hänen hautapaikastaan ei ole varmuutta, mutta Beaumontin kaupungissa on meneillään hanke paikan varmistamiseksi ja suojelemiseksi. Johnsonin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa työskenteli sairaanhoitajana.

Levytykset

Johnson teki noin 30 levytystä savikiekoille Columbia Recordsin riveissä vuosina 1927–1930. Vaikka Johnsonin levyt menivät hyvin kaupaksi, hän ei palannut studioon enää vuoden 1930 jälkeen. Hänen tekemänsä nauhoitukset ovat kuitenkin pitäneet hänen musiikkinsa elossa, ja juuri Johnsonin levytysten vaikutuksesta myös delta blues -muusikot, Son House ja Fred McDowell, esittivät kappaleet "John the Revelator" ja "Keep Your Lamp Trimmed and Burning". Myös monet myöhemmät populaarimusiikin artistit, kuten Eric Clapton, Bob Dylan, Ry Cooder, Led Zeppelin, The 77s, Beck, Phil Keaggy ja White Stripes, ovat soittaneet hänen esittämiään kappaleita.

Johnsonin kappale "Dark Was the Night, Cold Was the Ground" laitettiin mukaan Voyager-luotaimen kultaiselle levylle, joka lähti luotaimen mukana avaruuteen vuonna 1977. Kappaletta on sen jälkeen käytetty monissa yhteyksissä populaarikulttuurin alalla. Itse kappale on instrumentaalinen, vokaaliosuuden koostuessa vain hyminästä. Kappale kuvaa pimeyttä, joka Raamatun mukaan laskeutui maahan Jeesuksen kuoltua ristillä.

Johnsonin kootut levytykset mahtuvat kahdelle CD-levylle. Lisäksi on saatavilla yhden CD:n kokoelmia, joista tunnetuimpina Dark Was the Night (Sony) ja Praise God, I'm Satisfied (Yazoo).