Birgitta (Ruotsin prinsessa)
Prinsessa Birgitta | |
---|---|
Birgitta vuonna 2013 Madeleinen häissä. | |
Syntynyt |
19. tammikuuta 1937 Hagan linna, Solna |
Puoliso | Prinssi Johann Georg ( 1961; 2016) |
Lapset |
|
Koko nimi | Birgitta Ingeborg Alice |
Suku | Bernadotte |
Isä | Prinssi Kustaa Aadolf |
Äiti | Prinsessa Sibylla |
Ruotsin kuninkaallinen perhe |
---|
|
Prinsessa Birgitta (koko nimeltään Birgitta Ingeborg Alice, s. 19. tammikuuta 1937) on Ruotsin prinsessa sekä Hohenzollernin prinsessa. Hän on perintöprinssi Kustaa Aadolfin ja prinsessa Sibyllan toinen tytär. Hän on nykyisen Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan sisar.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Birgitta on opiskellut voimistelunohjaajaksi. Hän meni naimisiin vuonna 1961 saksalaisen prinssi Johann Georg av Hohenzollern-Sigmaringenin kanssa ja kääntyi katoliseksi. Samalla hän menetti kruununperimysoikeutensa, mutta on virallisesti vielä Ruotsin prinsessa. Pariskunnalla on kolme lasta. He asuivat erillään vuodesta 1990 lähtien, mutta eivät eronneet virallisesti.[2] Aviomies kuoli 2. maaliskuuta 2016 Münchenissä Saksassa.[3] Prinsessa asuu Mallorcalla ja käyttää aikansa hyväntekeväisyyteen ja golfiin.[4] Hän ei aio palata Ruotsiin, koska ”siellä on kylmää ja pimeää”.[5]
Tittelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruotsissa Birgittaa kutsutaan virallisesti nimellä Hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin ja Hohenzollernin prinsessa.
- Saksassa Birgittaa kutsutaan virallisesti nimellä Teidän korkeutenne Ruotsin ja Hohenzollernin prinsessa .
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ätten Bernadotte Sveriges Kungahus (ruotsiksi)
- ↑ Leinonen, Pauliina: Prinsessa Birgitta oli hehkeä näky bikineissä 29.12.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 16.6.2015. Viitattu 15.6.2015.
- ↑ Ruotsin prinsessa Birgitan aviomies on kuollut 2.3.2016. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 3.3.2016.
- ↑ De bor i olika länder Aftonbladet (ruotsiksi)
- ↑ Leinonen, Pauliina: Ruskettunut prinsessa ei halua palata takaisin kotimaahansa: ”Siellä on kylmää ja pimeää” 28.12.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 15.6.2015.
|