Birger Nylander
Birger Jarl Nylander (14. kesäkuuta 1894 Helsinki – 20. elokuuta 1960) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan prikaatin intendenttinä.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat pankinjohtaja Matts Olof Nylander ja Olga Hansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Estrid Sigrun Kohlmannin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Zetterblomin yksityisen kauppakoulun Helsingissä vuosina 1910–1911. Lisäksi hän suoritti opintomatkat Englantiin, Norjaan, Baltiaan ynnä muihin maihin vuosien 1913–1914 aikana. Hän suoritti röntgenkurssin Tukholmassa vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nylander työskenteli Kymin paperitehtailla myöhemmin venäläisessä Provudnik-nimisessä kumitavaratehtaassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Jääkäriaikanaan hän sai myös paikallisen intendenttikoulutuksen Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ’’Pääartikkeli: Suomen sisällissota’’
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan intendentiksi 3. Jääkäriprikaatiin ja osallistui sotatoimiin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nylander siirrettiin sisällissodan jälkeen 1. kesäkuuta 1918 alkaen talouspäälliköksi Jääkärirykmentti 5:een, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Tampereen rykmentistä hänet siirrettiin 12. elokuuta 1919 alkaen Kaartin jääkäripataljoonaan ja 1. lokakuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, missä hänet määrättiin 7. komppanian päälliköksi. Armeijasta Nylander erosi 9. maaliskuuta 1921 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Leppävaaran suojeluskuntaan. Tehtävässä hän toimi 30. elokuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli sairaanhoitovälineiden myyjänä vuosina 1922–1924 Christien Nissenillä ja vuosina 1924–1925 Reiniger Veifanilla sekä myöhemmin uudelleen Christien Nissenillä, Merivaaralla, Philips Oy:ssä sekä Instrumentariumilla. [1][2]
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nylander osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 37:n 2. pataljoonassa ja osallistui taisteluihin Tulemalla ja Kitelässä. Myöhemmin hän oli toipilaana 6. Sotasairaalassa, josta päästyään hän osallistui desantintorjuntatehtäviin. Välirauhan aikana hän toimi aluksi desantintorjuntatehtävissä, kunnes hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 4:ään. Jatkosodan puhjettua Nylander siirrettiin koulutusupseeriksi Jalkaväenkoulutuskeskus 11:een, josta hänet siirrettiin myöhemmin Päämajan ylilääkärin käyttöön. Päämajassa hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet kotiutettiin. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.