Biologiset reumalääkkeet
Biologinen reumalääke tarkoittaa tulehduksellisissa reumataudeissa tulehduksen leviämiseen liittyvän välittäjäaineen vasta-ainetta.
Biologinen lääke tarkoittaa valmistetta, jonka elävät solut ovat tuottaneet. Biologisiin lääkkeisiin sisältyy monia lääketieteellisiä tuotteita, esimerkiksi rokotukset. Ne ovat uuden bioteknologian tuotteita. Tavanomaisia lääkkeitä valmistetaan yhdistelemällä erilaisia kemikaaleja, kun taas biologisia lääkkeitä tuotetaan luonnollisista valkuaisaineista. Lääkkeiden kehitys on siis siirtynyt takaisin käyttämään eliöiden tuottamia lääkkeitä.
Elimistön tärkeimpiä tulehduksen välittäjäaineita nivelreumassa ja vastaavissa tulehduksellisissa reumataudeissa ovat nykykäsityksen mukaan TNF (kasvainnekroositekijä) ja IL-1 (interleukiini-1). Uusien teknologioiden avulla on kyetty valmistamaan vasta-aineita ja liukoisia reseptoreita TNF:ää kohtaan sekä myös niin sanottua reseptoriantagonisti IL-1:ä kohtaan. Näitä kutsutaan biologisiksi reumalääkkeiksi. Nämä uudet biologiset lääkkeet vaikuttavat reumatulehdusta rauhoittavasti. Lääkkeitä voidaan antaa joko tiputuksena suoraan suoneen tai ihonalaisina pistoksina valmisteesta riippuen.
Biologiset lääkkeet voidaan yhdistää samanaikaisesti käytettäväksi jonkin toisen reumalääkkeen kanssa. Yleensä se on solunsalpaajiin kuuluva metotreksaatti. Biologisia lääkkeitä käytetään myös muiden autoimmuunisairauksien, kuten nivelpsoriasiksen, selkärankareuman sekä tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon.
Suomessa biologisista reumalääkkeistä ovat kliinisessä käytössä adalimumabi, etanersepti ja infliksimabi (tuumorinekroositekijän esto), anakinra (interleukiini 1:n esto), rituksimabi (B-imusolujen esto) ja abatasepti (T-imusolujen kostimulaation esto).[1]