Bio Guéra
Bio Guéra, Bio Guera tai Gbaasi N'Guerra (1856 Gbaasi, Kalalé – 17. joulukuuta 1916) oli nykyisen Beninin pohjoisalueilla elänyt wassangari-heimon soturi ja prinssi. Hänet tunnetaan Ranskan kolonisaation vastustajana Ranskan Dahomeyssa.
Elämä ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prinssi Bio Guéra syntyi Sabi Yeriman ja Yon Gonin perheeseen. Bio Guéra oli maanviljelijä ja kauppias, joka harjoitti myös metsästystä. Hänet oli koulutettu ratsastamaan, sekä käsittelemään jousta ja nuolta. Hän oli vastarintataistelija ja kapinallishahmo entisen Barutemin alueen Wasangari, Boowo-, Peul- ja Baatonnu-kansojen rinnalla. Bio Guéra auttoi Gbékun kylän asukkaita Wasangarien ryöstöjä vastaan etelässä, ja idässä Gberudaban ja Boukan asukkaita.[1]
Kun vastarinta Ranskan siirtomaavaltaa vastaan puhkesi, Bio Guéra asui Gbasissa, joka on Nikkistä koilliseen. Hän osallistui aktiivisesti elokuussa 1897 Saka Yeriman johtamaan sotaan ja kukisti useita kertoja siirtomaa-armeijan sen tutkimusmatkoilla. Bio Guéra organisoi Bembérékén piirityksen ja siirtyi sitten joukkojensa kanssa sotimaan Bauraan, Bembéréken pohjoispuolella. Lähes vuoden taistelun jälkeen sotapäällikkö ammuttiin 17. joulukuuta 1916. [1]
Kapinoinnin syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bio Guéra oli Bembéréken kaupungista itään sijaitsevan Gbekoun johtaja Borgoussa. Guéra johti ranskalaisvastaista baribojen kansannousua syyskuussa 1916. Kapinan välitön syy oli kokemattomien ranskalaisten virkailijoiden kyvyttömyys, joka yhdistyi molempien osapuolten välisiin väärinkäsityksiin.
Borgoun kaikkien levottomuuksien juuri oli työläs verotusjärjestelmä, corvée-pakkotyö ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset sotilaskutsunnat. Bio Guéra käytti hyväkseen Ranskan huonosti hoidettua paikallishallintoa ja onnistui lietsomaan kapinointia Bembereken-Kandin seuduilla, jossa hänen tukenaan oli Nikkin kuningas Chabi Prouka.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1915 – 1918 Ranskan Dahomeyssa levisi kansannousuja Borgoun, Atakoran ja Monon alueilla. Niitä synnyttivät osittain korotetut verot, kantamalla tehty kuljetus ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset sotilaskutsunnat. Lisäksi siirtomaavalta sai aikaan perinteisten karavaani- ja kauppareittien sekaannuksen.
Epäkohdat aiheutti Ranskan Dahomeyn siirtokunnan hallinto, paikallisten hallitsijoiden kohtuuttomuus ja yleinen levottomuus. Mukana oli myös Nigerian muslimien agitaatiota valkoihoisia vastaan, kun Nigeriassa oli juuri ollut Sokoton muslimilevottomuuksia. Mielipahaa synnytti myös dahomeylaisten Bariba-johtajien keskuudessa erityisesti Nikkin alueella se, että britit syöksivät vallasta vuonna 1915 Busa-johtajan läheisessä Nigeriassa.[2]
Perinteisten johtajien yleinen näkemys Ranskan asettamista rajoituksista vahvistui. Kapinointi oli paikallista, eikä se suuntautunut koskaan suoraan hallintoon, mutta mukana oli koko väestö. Kansannousujen tukahduttamista vaikeutti maasto, sekä Ranskan Dahomeyn joukkojen vajaamiehitys. Kapina-alueita tukahdutettaessa monet paikallisjohtajat menettivät perinteistä valtaansa.
Hollin kapina Atakorassa alkoi 1914 ja se kukistettiin vasta 1918. Kansannousu tapahtui samaan aikaan, kun sekä Porto-Novo, että Dahomey riitelivät alueesta ja paikallinen väestö oletti, että se voisi olla riippumaton molemmista. Ranskan hallinto paheksui kapinointia ja soinen maasto vaikeutti niiden tukahduttamista.[2]
Borgoun ja Atakoran kapinat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Borgoun kansannousu alkoi vuonna 1916, kun paikallinen johtaja Bio Guéra lietsoi kansaa Ranskan virkamiesten väärinkäytöksiä vastaan. Kapina levisi vähitellen Borgoun muihin osiin. Se tukahdutettiin vuonna 1918.
Myös Sombat kapinoivat Atakorassa kutsuntoja vastaan, jota siellä vihattiin ehkä enemmän kuin muualla. Kapina tapahtui Dahomeyn alueella, jota ei oltu vielä rauhoitettu tai miehitetty tehokkaasti. Ranskan hallinto alkoi tukahduttaa Somba-kapinaa vasta, kun Borgoun kapina oli täysin kukistettu.[2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bio Guéran ja muiden kapinajohtajien muistoa alettiin kunnioittaa marxilais-leniniläisessä Beninin kansantasavallassa. Bio Guéra nimitettiin Beninin kansallissankariksi vuonna 1975. Kerekou nosti erityisiksi sankareiksi Béhanzinin, Bio Guéran ja Kaban kapinan.[3]
- Camp Bio Guera I on santarmien esikunta Porto-Novossa.[2]
- Bio Guéran muistomerkki ja aukio Parakoussa.
- Bembereken kylässä on hotelli Bio Guera ja Bio Gueran hevosen laskeutumispaikka ja Bio Gueran mausoleumi.
- Vuonna 2022 pystytettiin Cotonoun Cadehounin lentokentälle johtavan tien liikenneympyrään Bio Gueran muistomerkki. [4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Benin: Things to know about The Bio Guera Monument Africanian. 4.8.2022. Viitattu 14.1.2023. (englanti)
- ↑ a b c d e Houngnikpo, Mathurin C. ja Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 80, s. 354. The Scarecrow Press, Inc., 2013.
- ↑ Banidje, K. Honoré ja Benür, Çağatay: THE INSTRUMENTALISATION OF THE HISTORY: THE BENIN’S AGGRESSION ON 16th JANUARY 1977 AND THE MEMORY OF THE VICTIMS THE PURSUIT OF HISTORY, INTERNATIONAL PERIODICAL FOR HISTORY and SOCIAL RESEARCH, 10/19. 2018.
- ↑ Inauguration of monuments by the Head of State: Tribute, Bravery and Pride Truth Info. 2.8.2022. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bio Guera: Sur Les Traces du Guerrier, ORTB, YouTube (ranskaksi)