Billy Liar
| Uneksija Billy / Valehtelija Billy | |
|---|---|
| Billy Liar | |
 |
|
| Ohjaaja | John Schlesinger |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Waterhousen romaaniin ja näytelmään |
| Tuottaja | Joseph Janni |
| Säveltäjä | Richard Rodney Bennett |
| Kuvaaja | Denys Coop |
| Leikkaaja | Roger Cherrill |
| Pääosat | Tom Courtenay |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
Anglo-Amalgamated Netflix |
| Ensi-ilta | 1963 |
| Kesto | 98 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Billy Liar (suom. Uneksija Billy tai Valehtelija Billy[1]) on John Schlesingerin ohjaama brittiläinen komediaelokuva vuodelta 1963. Se perustuu Keith Waterhousen romaaniin Billy Liar (1951) ja hänen siitä Willis Hallin kanssa kirjoittamaan näytelmään, jota on Suomessa esitetty ainakin nimellä Ville Valehtelija[2]. Tarinasta on tehty myös musikaali ja televisiosarja.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hautaustoimiston konttoristi Billy Fisher (Tom Courtenay) pakenee tylsän työnsä vastapainoksi mielikuvitusmaailmaansa, jossa hän seikkailee sankarina ja naistenmiehenä. Näin hän välttyy myös tekemästä ikäviä päätöksiä todellisessa elämässään.[3][4]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tom Courtenay | … | Billy Fisher |
| Wilfred Pickles | … | Geoffrey Fisher |
| Mona Washbourne | … | Alice Fisher |
| Ethel Griffies | … | Florence |
| Julie Christie | … | Liz |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa ei tuotu Suomen teattereihin, vaan se sai ensiesityksensä television ykköskanavalla 1971 nimellä Uneksija Billy[5]. Vuonna 1994 se esitettiin Viihdekanavalla nimellä Valehtelija Billy[1]. Helsingin Sanomien Mauri Taviola kirjoitti elokuvan tv-uusinnan alla 1977 tarjolla olevan ”kepeätä ja surutonta menoa”, joka kuitenkin vaatii englantilaisen elämäntyylin tuntemusta. Hän ei ole varma, onko juuri Tom Courtenay oikea valinta koomiseen pääosaan.[3] Mikael Fränti näki elokuvassa 1960-luvun alun brittikulttuurille tyypillisiä pyrkimyksiä tiukoista normeista vapautumiseen[1].
Britannian elokuvainstituutti BFI valitsi Billy Liarin vuonna 1999 sadan parhaan brittielokuvan joukkoon sijalle 76[6]. The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Fränti, Mikael: Billy valehtelija. Helsingin Sanomat, 6.5.1994, s. 55. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Uexküll, Sole: Ville valehtelee, Ismo Kallio valloittaa. Helsingin Sanomat, 8.9.1961, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Taviola, Mauri: Pako unelmiin. Helsingin Sanomat, 22.7.1977, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Todd, A.O.: Critic's Choice/Film; A Spinner of Fantasies Beset by Deep Indecision The New York Times. 17.11.2000. Viitattu 64.2019. (englanniksi)
- ↑ Billy Liar Elonet., Esitystiedot.
- ↑ Best 100 British films - full list BBC News. 23.11.1999. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 1.3.2022. (englanniksi)