Berylliumbromidi
| Berylliumbromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BeBr2 |
| Moolimassa | 168,81 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste |
473 °C (sublimoituu) 502 °C (sulaa)[1] |
| Kiehumispiste | 520 °C[1] |
| Tiheys | 3,465 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen[1] |
Berylliumbromidi (BeBr2) on beryllium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berylliumbromidi on huoneenlämpötilassa valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on ortorombinen ja rakenne koostuu polymeerimäisestä ketjusta, jossa jokainen berylliumioni on sitoutunut neljään bromidi-ionin. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin.[1][2][3][4]
Berylliumbromidia voidaan valmistaa kuumentamalla berylliumia tai berylliumkarbidia ja bromia 500–700 °C:n lämpötilaan. Toinen yleisesti käytetty tapa on berylliumoksidin, bromin ja hiilen välinen reaktio 1 100–1 200 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]
- Be + Br2 → BeBr2
- 2 BeO + 2 Br2 + C → 2 BeBr2 + CO2
Berylliumbromidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä[3] ja sitä voidaan lisätä polyvinyylialkoholin joukkoon[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 40–41. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b Kenneth A. Walsh: Beryllium Chemistry and Processing, s. 118–120. ASM International, 2009. ISBN 978-0-87170-721-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.