Bertrand Barère de Vieuzac
Bertrand Barère de Vieuzac (10. syyskuuta 1755 Tarbes – 15. tammikuuta 1841 Tarbes[1]) oli ranskalainen vallankumouksellinen, alun perin toulouselainen asianajaja. Vallankumouksen puhjetessa hän oli pikkuvirkamies Tarbesissa Pyreneillä[1].
Barère oli perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen[1]. Hän perusti vallankumouksen ensimmäisen päivälehden Point du Jourin (Päivännousu)[1]. Sittemmin hänestä tuli konventin jäsen. Hän oli hurmehenkinen kaunopuhuja, joka sai terrorin aikana liikanimen "Giljotiinin Anakreon", ja tarkkaan harkitsevana juonittelijana hän pääsi keskustan johtajaksi, mikä merkitsi vaikutusvaltaista asemaa. Kuningasta tuomittaessa hän oli konventin puhemies.[1] Kyseessä oli sama kuningas, jolle Barère oli aikaisemmin vaatinut kultaista valtaistuinta[2]. Barère siirtyi Vuoripuolueeseen, kun puolue näytti voittavan. Hän myötäili taitavasti kulloinkin voitolla ollutta ja käänsi takkinsa tarpeen mukaan – kuitenkin niin taitavasti, ettei kukaan huomannut.[1]
Barère muun muassa kirjoitti käytetyn kirjekuoren kääntöpuolelle Dantonin pidätysmääräyksen, jonka huomattavimmat vallankumousjohtajat – Billaud-Varenne, Vadier, Carnot, Le Bas, Saint-Just, Couthon, Robespierre ja Barère itse – allekirjoittivat. Kuori on säilynyt Ranskan valtionarkistossa.
Barère kuului yhteishyvän valiokuntaan ja tavallisesti esitteli sen raportit konventille. Hän otti osaa Robespierren kukistamiseen ja onnistui täten säilyttämään päänsä, mutta sai karkotustuomion terrorin johtajiin kuuluvana, sillä häntä pidettiin mitättömänä juoksupoikana, joka ei ansainnut mestausta.[1]
Barère onnistui pakenemaan ja pääsi osalliseksi yleisestä armahduksesta[1]; Napoleonin noustua valtaan hän totesi olevansa epäsuosiossa.[1] Palaavat Bourbonit karkottivat vuonna 1815 Barèren maasta kuninkaanmurhaajana[2]. Vuonna 1830 hän palasi ja sai pienehkön poliisipäällikön viran synnyinkaupungissaan Tarbesissa Pyreneillä[1]. Sitä hän hoiti elämänsä viimeisen vuosikymmenen.
