Siirry sisältöön

Bertrand Cantat

Wikipediasta
Bertrand Cantat
Bertrand Cantat toukokuussa 2014.
Bertrand Cantat toukokuussa 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Bertrand Lucien Bruno Cantat
Syntynyt5. maaliskuuta 1964
Pau, Ranska
Kansalaisuus Ranskan kansalaisuus
Ammatti Muusikko, laulaja, lauluntekijä, kitaristi
Muut tiedot
Rikokset Väkivaltarikollinen, murha
Uhrit Marie Trintignant
Vangittu Maaliskuu 2004
Syyte Murha
Rangaistus Kahdeksan vuotta vankeutta
Vapautettu 2008 (neljän vankila vuoden jälkeen)

Bertrand Cantat (s. 5. maaliskuuta 1964 Pau) on ranskalainen laulaja, lauluntekijä ja väkivaltarikollinen. Hän on vuonna 1985 perustetun Noir Désir -yhtyeen perustajajäseniä. Cantat hakkasi naisystävänsä näyttelijä Marie Trintignantia alkoholin vaikutuksen alaisena heinäkuussa 2003 hotellihuoneessaan Vilnassa. Trintignant vajosi 19 iskun jälkeen koomaan[1] ja kuoli myöhemmin vammoihinsa.[2]

Cantat tuomittiin Trintignantin murhasta vankilaan, mutta hänet on sittemmin vapautettu, ja hän on palannut musiikkiuralleen. Tapaukseen liittyvä keskustelu ei kuitenkaan ole laantunut Ranskassa, vaan se herättää yhä julkista kiistaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta.[2]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertrand Cantat syntyi 5. maaliskuuta 1964 Pau’ssa, Pyreneiden alueella Ranskassa. Hänen isänsä oli merivoimien upseeri, minkä vuoksi perhe muutti useasti, asettuen lopulta Le Havreen ja sitten Bordeaux’hun, kun Cantat oli teini-ikäinen.Vuonna 1980 Bordeaux’n yksityisessä Lycée Saint-Genès La Salle -koulussa hän tapasi Serge Teyssot-Gayn, ja he perustivat bändin. Myöhemmin mukaan liittyivät rumpali Denis Barthe ja basisti Frédéric Vidalenc. Yhtyeestä tuli Noir Désir, jossa Cantat toimi laulajana ja kitaristina. Kolmen vuosikymmenen aikana kokoonpano vaihtui useasti, mutta bändi saavutti merkittävää menestystä Ranskan rockmusiikkikentällä.[2]

Noir Désirin suurin hitti oli vuonna 2001 julkaistu "Le Vent Nous Portera". Kaksi heidän albumeistaan myi tuplaplatinaa ja kolme kultaa. Vuonna 1997 Cantat meni naimisiin Krisztina Rádyn kanssa, joka oli tuolloin Unkarin instituutin taiteellinen johtaja Pariisissa. Parille syntyi kaksi lasta: Milo (1998) ja Alice (2003). Kun Rády odotti toista lastaan, Cantat alkoi pettää häntä, aloittaen suhteen näyttelijä Marie Trintignantin kanssa.

Marie Trintignant oli ranskalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä, joka esiintyi yli 30 elokuvassa ja oli viisi kertaa ehdolla Ranskan arvostettuun César-palkintoon. Nelilapsinen Trintignant oli eronnut toisesta aviomiehestään, ohjaaja Samuel Benchetrit’stä vuonna 2003 ja aloittanut suhteen Bertrandt Cantatin kanssa.[2]

Heinäkuussa 2003 Marie Trintignant matkusti Liettuan Vilnaan äitinsä ja Bertrand Cantatin kanssa kuvaamaan elokuvaa Colette, une femme libre. Trintignant ja Cantat olivat hotellihuoneessaan, kun näyttelijä sai tekstiviestin entiseltä aviomieheltään. Tämä sai Cantatin raivostumaan, ja hän pahoinpiteli Trintignantin.[2]

Bertrand Cantat laittoi tajuttoman Trintignantin sänkyyn ja soitti hänen veljelleen joka oli lähistöllä. Marie Trintignantin veli saapui paikalle, ja luuli että hänen siskonsa nukkui koska hän makasi sängyssä liikkumatta. Tämän vuoksi hän neuvoi Cantatia odottamaan aamuun. Aamulla, yhteensä 7 tuntia lyöntien jälkeen Trintignant löydettiin koomassa. Marie Trintignant vietiin aluksi sairaalaan Vilnassa ja siirrettiin myöhemmin Hartmannin klinikalle Pariisin lähelle. Hän kuoli aivojen turvotukseen 41-vuotiaana 1. elokuuta 2003.[2]

Aluksi Cantat valehteli viranomaisille, että Marie Trintignant oli vahingossa kaatunut taaksepäin ja lyönyt päänsä. Hänen mukaan kyseessä oli tapaturma. Myöhemmin oikeudessa Cantant kertoi lyöneensä Marieta neljä kertaa. Ruumiinavaus kuitenkin paljasti, että Trintignant oli saanut vähintään 19 kovaa iskua päähän ja häntä oli lyöty toistuvasti myös kasvoihin. Pahoinpitely oli pitkäkestoinen. Marie kärsi vakavista ja peruuttamattomista aivovammoista joiden vuoksi hän menehtyi sairaalassa[2]

Näyttelijä Marie Trintignantin kuolema järkytti Ranskaa. Hänen hautajaisiinsa osallistuivat muun muassa elokuvatähti Catherine Deneuve, entinen sosialistipääministeri Lionel Jospin sekä brittiläissyntyinen näyttelijä ja laulaja Jane Birkin.[3] Bertrand Cantantin talo poltettiin syyskuussa 2003, ja monien epäilyjen mukaan tapahtuma on yhteydessä Trintignantin tappoon.[4]

Cantat tuomittiin seuraavana vuonna kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen taposta.[4] ”Syytetyn syyllisyys on kiistaton”, totesi tuomari Vilmantas Gaidelis. ”Hän (Cantant) ymmärsi tekojensa seuraukset, mukaan lukien kuoleman."[3] Cantantin asianajajat pyrkivät vakuuttamaan oikeuden, että kyseessä oli "intohimon rikos", minkä uskottiin vaikuttaneen ratkaisevasti tuomion lieventämiseen. Cantantin asianajajat yrittivät myös mustamaalata uhrin mainetta.[5]

Sekä Cantat että Trintignantin omaiset valittivat tuomiosta, - Syytetty piti tuomiota liian ankarana ja uhrin omaiset pitivät sitä liian lievänä. Tuomiota ei kuitenkaan muutettu. Bertand Cantat kärsi rangaistuksensa Ranskassa, vankilassa lähellä Muretia. Hän pääsi ehdonalaiseen lokakuussa 2008 suoritettuaan puolet hänelle määrätystä rangaistuksesta.[4] Ranskalaisen lain mukaan vankeustuomiosta puolet suorittanut rikollinen voi päästä ehdonalaiseen, jos hän on käyttäytynyt hyvin.[3]

Paluu musiikkiuralle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bertrand Cantat konserttilavalla 2014.

Marraskuussa 2008 Noir Désir julkaisi kaksi uutta kappaletta nettisivullaan, ja bändi alkoi työstää uutta albumia. Marraskuussa 2010 kitaristi Serge Teyssot-Gay ilmoitti kuitenkin eroavansa yhtyeestä vedoten "emotionaalisiin ja inhimillisiin eroihin" Cantatin kanssa. Seuraavana päivänä rumpali Denis Barthe ilmoitti eroavansa ja, että Noir Désir oli lopullisesti hajonnut.[2]

Noir Désirin hajoamisen jälkeen Cantat valittiin laulajaksi Montrealissa esitettävään Chœurs-produktion versioon, mutta julkinen paheksunta johti hänen vetäytymiseensä projektista. Marraskuussa 2013 hän julkaisi Horizons-albumin Pascal Humbertin kanssa ja aloitti soolouran.[2]

Ranskalainen rocklehti Les Inrockuptibles on joutui vuonna 2017 pyytämään julkisesti anteeksi kansikuvan valintaansa. Lehden numeron kanteen oli pantu Bertrand Cantat. Lehden lukijat loukkaantuivat kuvasta. Rocklehti pahoitteli kansikuva valintaansa pääkirjoituksessa ja myönsi kuvan valinnan olleen "kyseenalainen." Lehden kansikuva tuomittiin Ranskassa laajasti mediassa.[6]

Vuonna 2018 yli 75 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa vaadittiin Cantantin poistamista ranskalaisten festivaalien esiintyjä listoilta. Vetoomus pakotti Cantatin perumaan useita esiintymisiään.[2] Cantant ilmoitti Facebookissa ymmärtävänsä, että hänen läsnäolonsa oli "ongelmallinen", ja halusi siksi välttää paineen asettamista festivaalijärjestäjille.[2] MeToo-liikkeen aikana hän on kohdannut vastustusta myös sosiaalisessa mediassa.[5] Naistenlehti Elle kirjoitti vuonna 2017, että Marie Trintignantin kuolemasta on tullut vertauskuva kaikille pahoinpidellyille naisille Ranskassa.[6]

Krisztina Rádyn kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2010 Cantatin vaimo Krisztina Rády teki itsemurhan perheen kodissa Bordeaux’ssa. Bertrand Cantat oli vaimonsa kuoleman tapahtumahetkellä läsnä talossa. Rády teki itsemurhan hirttäytymällä. Hänen lapsensa löysivät hänet. Krisztina Rády oli aiemmin kertonut vanhemmilleen kokeneensa Cantatin taholta jatkuvaa psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa.[2] Krisztinan jättämässä itsemurhaviestissä mainittiin Bertrand negatiivisessa valossa, mutta Ranskan viranomaiset eivät nostaneet Cantantia vastaan syytteitä vaimonsa kuolemasta.[5][7]

Julkinen keskustelu Krisztina Rádyn kuolemasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krisztinan vanhemmilleen jättämistä puhelinvastaajan ääniviesteistä kävi ilmi, että Bertrand oli kohdellut häntä väkivaltaisesti ja manipuloinut häntä.[5][7] Rady kertoi vanhemmilleen pelkäävänsä henkensä puolesta. "Kaikki pitävät häntä (Cantant) ikonina ja toivovat hänelle vain parasta, mutta sitten hän tulee kotiin ja tekee minulle hirvittäviä asioita", Rády sanoi äänitallenteella.[8]

Marie Trintignantin kuolemasta kirjan kirjoittanut toimittaja Stéphane Bouchet on todennut Rádyn äänitallenteista: "Bertrand Cantat vapautettiin täysin vastuusta Kristina Radyn hirttäytymisen osalta, mutta vaikuttaa siltä, että Cantantin vaarallisuutta parisuhteessa ei arvioitu riittävästi"[9] Paljastukset puhelin nauhoituksesta ovat johtaneet siihen, että Bordeaux’n tuomarit ovat päättäneet avata uudelleen tutkinnan Rádyn kuolemasta[8]. Pariisilaisen asianajajan Me Yael Mellulin mukaan Ranskan oikeuden tulisi tunnustaa, että "fyysinen ja psykologinen väkivalta voi johtaa uhrin itsemurhaan."[9] Perheväkivallan uhrien puolestapuhujat väittävät, että tapauksessa on selvä juridinen perusta, ja että Cantatia voitaisiin syyttää Rádyn kuoleman aiheuttamisesta välillisesti.[8]

Dokumenttisarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Netflix julkaisi torstaina 27.3.2025 kolmiosaisen dokumenttisarjan From Rock Star to Killer, joka käsitteli Cantantin väkivaltaisuutta uudelleen. Sarjassa esiteltiin yksinoikeudella saatuja todistajanlausuntoja, 60 arkistolähdettä ja syvällinen tutkinta Marie Trintignantin murhan tapahtumista.[2][5] Dokumentissa toimittaja Anne-Sophie Jahnin mukaan on selvää, että Bertrand oli pahoinpidellyt kaikkia tyttöystäviään koko aikuisikänsä ajan, mutta kukaan hänen naisista ei ollut puhunut asiasta julkisesti.[5]

  1. Marie Trintignant : enquête sur un féminicide et une omerta Le Point. 8.3.2023. Viitattu 29.5.2024. (ranskaksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Sally Guyoncourt: Bertrand Cantat now - what French rock star who killed partner has done since prison release The i Paper. 26.3.2025. Viitattu 27.3.2025. (englanniksi)
  3. a b c Jon Henley: French rock musician gets eight years for killing his actor lover The Guardian. 30.3.2004. Viitattu 27.3.2025. (englanniksi)
  4. a b c Näyttelijättären taposta tuomitun rocklaulajan festivaalikeikka raivostuttaa Ranskassa – lähes 70000 ihmistä vetoaa järjestäjiin Ilta-Sanomat. 3.3.2018. Viitattu 3.3.2018.
  5. a b c d e f Sourya, Sur Roy: ‘From Rock Star To Killer’ Recap Explained: What Happens To Krisztina Rady And Marie Trintignant? DMT. Viitattu 27.3.2025.
  6. a b Ranskalainen rocklehti pani tyttöystävänsä tappaneen muusikon kanteensa – joutui pyytämään anteeksi Keskisuomalainen. 18.10.2017. Viitattu 28.3.2025.
  7. a b French killer Bertrand Cantat's controversial comeback BBC News. 19.11.2013. Viitattu 28.3.2025. (englanniksi)
  8. a b c French killer Bertrand Cantat's controversial comeback BBC News. 19.11.2013. Viitattu 28.3.2025. (englanniksi)
  9. a b Bertrand Cantat et le suicide de son ex-femme : est-il un pervers narcissique ? AgoraVox. 12.8.2013. Viitattu 28.3.2025. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]