Berno Clunylainen
| Berno Clunylainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 850 |
| Kuollut | 13. marraskuuta 927 |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | apotti |
Berno Clunylainen eli Pyhä Berno (850 Burgundi – 13. tammikuuta 927 ) oli Clunyn luostarin ensimmäinen apotti.
Bernon yksityiselämästä tiedetään melko vähän. Kerrotaan, että hän oli jo lapsena hyvin hurskas ja osoitti luostarissa ollessaan poikkeuksellista kuuliaisuutta sekä noudatti pikkutarkasti sääntöjä.[1]
Bernon isä oli varakas ranskalainen aatelismies Odon, joka tarjosi Glanfeuilin benediktiiniläisyhteisölle turvapaikan sen jälkeen, kun normannit olivat ajaneet munkit pois luostaristaan. Nuori Berno auttoi isäänsä vastaanottamaan pakomatkalla olleet munkit.[1] Isänsä kuoleman jälkeen Berno lahjoitti perintörahansa ja lähti munkiksi Pyhän Martinin benediktiiniluostariin.[2]
Pyhän Martinin luostari noudatti Anianan pyhän Benedictuksen luomaa perinnettä. Keisari Ludvig Hurskas oli sata vuotta aiemmin antanut Benedictukselle tehtäväksi uudistaa kaikki Ranskan ja Saksan luostarit. Kahdeksannella vuosisadalla luostarielämä kuitenkin rappeutui jälleen, ja maalliset hallitsijat ottivat luostarit haltuunsa. Kuninkaat eivät kyenneet puolustamaan luostareita idästä tulleita ryösteleviä sotapäälliköitä vastaan, jotka hävittivät luostarit.[1]
Vuonna 886 Berno lähetettiin elvyttämään Baume-les-Messieursin luostarin toiminta Besançonin hiippakunnassa. Vuonna 890 Berno lähetettiin perustamaan Gignyn luostari ja hänestä tuli sen ensimmäinen apotti. Samaan aikaan hänoli myös Baumen, Bourg-Dieun ja Massayn apotti. Berno tunnettiin askeettisuudestaan ja luostareissaan harjoittamastaan isällisestä hallinnosta.[1]
Vuonna 910 Berno lähetettiin johtamaan sittemmin kuuluisaa Clunyn luostaria Lyonin luoteispuolella. Akvitanian Vilhelm oli perustanut luostarin saman vuoden syyskuussa. Berno hoiti luostarin apotin tehtävää vuodesta 910 aina kuolemaansa saakka. Muut feodaaliruhtinaat seurasivat Vilhelmin esimerkkiä ja perustivat Clunyn alaisuuteen kuusi uutta luostaria. Berno toimi myös niiden apottina.[1]
Clunyn luostari noudatti Benedictus Nursialaisen luostarisääntöä hyvin tiukasti. Luostarista tuli vähitellen koko länsimaisen luostarielämän ja hengellisen uudistumisen keskus 1100- ja 1200-luvuilla. Monia Euroopan luostareita hallitsi tuohon aikaan kuningas tai paikallinen aatelismies, mutta Clunyn peruskirjassa luki, että Clunyn luostari oli riippumaton kaikesta muusta paitsi paavin tuomiovallasta. Lisäksi sille taattiin vapaus nimittää oma apottinsa.[1]
Vähän ennen kuolemaansa Berno nimitti oppilaansa Odon Clunyn, Déolsin ja Massayn luostareiden apotiksi sekä veljenpoikansa Guidon Gignyn, Baumen ja Ethicen apotiksi. Berno määräsi molemmille velvollisuudeksi noudattaa hänen asettamaansa sääntöä.[1] Bernon seuraajien aikana Clunysta muodostui yksi keskiajan Euroopan vaikutusvaltaisimmista instituutioista. Hurskauden ja oppineisuuden keskuksena Clunysta tuli neljä paavia ja 1400-luvulle tultaessa Clunyn luostarin alaisuudessa toimi yli kahdeksansataa muuta luostaria.[2]