Bernice Falk Haydu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernice Falk Haydu
Bernice Falk Haydu vuonna 2014.
Bernice Falk Haydu vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt15. joulukuuta 1920
Montclair, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut30. tammikuuta 2021 (100 vuotta)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Ammatti lentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1944
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Joukko-osasto Women Airforce Service Pilots

Bernice S. ”Bee” Falk Haydu (15. joulukuuta 1920 Montclair, New Jersey, Yhdysvallat – 30. tammikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen lentäjä. Hän kuului toisen maailmansodan aikana Women Airforce Service Pilots -järjestöön (WASP), joka lensi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentokoneita muissa kuin taistelutehtävissä. Sodan jälkeen hän jatkoi aktiivisesti ilmailun parissa toimimista ja oli muun muassa WASP:n veteraanijärjestön puheenjohtajana ajamassa sotaveteraanin statuksen myöntämistä WASP:n jäsenille.

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernice Falk Haydu syntyi 15. joulukuuta 1920 Montclairissa, New Jerseyssä, kaksilapsisen perheen nuorimmaisena. Koska perheellä oli varaa vain toisen lapsen koulutukseen, Haydun veli Lloyd lähetettiin opiskelemaan, kun taas Haydu työskenteli sihteerinä. Lloydin liityttyä armeijan ilmavoimiin myös Haydu kiinnostui lentämisestä ja ilmoittautui Newark College of Engineeringiin, jossa hän opiskeli viikonloppuisin ilmailua rahoittaen opinnot sihteerin palkallaan.[1][2]

Ilmailu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haydu vuonna 2000 nousemassa lentokoneesta, jolla lensi WASP:n lentäjien kokoontumiseen.

Alkuvuodesta 1944 Haydu ilmoittautui vapaaehtoiseksi Women Airforce Service Pilots -järjestöön (WASP), joka lensi Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien lentokoneita muissa kuin taistelutehtävissä, koska hän piti lentämisestä ja halusi osaltaan auttaa Yhdysvaltain sotaponnistuksissa. Hän kävi seitsemän kuukauden mittaisen koulutuksen Texasissa ja keräsi 210 lentotunnin kokemuksen muun muassa PT-17 Stearman-, BT-13 Valiant-, AT-6 Texan- ja AT-17 Bobcat -koneilla. Hän valmistui koulutusohjelmasta syyskuussa 1944, ja hänet sijoitettiin Pecosin lentotukikohtaan koelentäjäksi. Hänen tehtävänään oli ”ajaa sisään” huollossa käyneiden koneiden moottorit lentämällä niitä tietyllä tavalla ennalta määritellyn ajan. Hänen lempinimensä ”Bee” on tiettävästi noilta ajoilta, sillä hänen tapansa lentää koneita muistutti kimalaisen lentoa (engl. bumblebee). Koelentämisen lisäksi hän lennätti sunnuntaisin sotilaspappeja eri lentotukikohtiin pitämään jumalanpalveluksia.[1][3]

WASP-ohjelma lakkautettiin joulukuussa 1944. Monen muun WASP:n entisen jäsenen tavoin myös Haydu etsi sodan jälkeen töitä ilmailualalta. Hän kirjoitti lentoyhtiöille ja lentokonevalmistajille etsien töitä lentäjänä, mutta vailla menestystä. Sen sijaan hän kouluttautui lennonopettajaksi, teki ohella töitä siirtolentäjänä ja lensi muun muassa osana komediashow’ta. Myöhemmin hän avasi Cessna-myyntiliikkeen ja perusti lentokoulun muiden veteraanien kanssa. Vuonna 1951 hän meni naimisiin lentäjä John Haydun kanssa, ja he saivat kolme lasta. Vuosina 1975–1978 Haydu oli WASP:n veteraanijärjestön, Order of the Fifinellan, puheenjohtajana. Kautensa aikana hän ajoi aktiivisesti sotaveteraanin statuksen myöntämistä WASP:n lentäjille, joka toteutui vuonna 1977. Vuonna 1978 Haydu perusti yhdessä Sara Payne Haydenin kanssa voittoa tavoittelemattoman järjestön naisille, jotka ovat ollet tekemisissä sotilasilmailun kanssa. Women Military Aviators -järjestöön kuului aluksi yhdeksän jäsentä, mutta myöhemmin jäsenistö kasvoi yli 800 henkeen.[1][3]

Viimeiset vuodet ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kongressin kultamitalin allekirjoitustilaisuus vuonna 2009. Haydu kuvan vasemmassa laidassa eturivissä.

Haydu jäi leskeksi vuonna 2001 ja vietti viimeiset vuotensa Etelä-Floridassa. Hän julkaisi vuonna 2003 muistelmateoksen Letters Home 1944–1945: Women Airforce Service Pilots, World War II. Presidentti Barack Obama myönsi vuonna 2009 WASP:n jäsenille Kongressin kultamitalin. Valkoisessa talossa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa Obama allekirjoitti kultamitalin myöntävän lain, oli paikalla kolme WASP:n entistä jäsentä: Haydu, Elaine Danforth Harmon ja Lorraine H. Rodgers.[1][3]

WASP:lle myönnetyn Kongressin kultamitalin lisäksi Haydu on nimetty New Jerseyn ilmailun kunniagalleriaan sekä Women in Aviation International -järjestön pioneerien kunniagalleriaan. Hän on saanut Yhdysvaltain ilmailuhallinnon Wright Brothers Master Pilot -palkinnon ja National WWII Museum -museon hopeisen palvelusmitalin. New Jerseyssä Teterboron lentoasemalla sijaitsevassa ilmailun kunniagalleriassa ja museossa on hänelle omistettu muistolaatta, ja hänen alkuperäinen WASP:n univormunsa on näytillä National Air and Space Museum -museossa Washington D.C.:ssä. Vaughn College of Aeronautics and Technology myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen vuonna 2015.[1]

Haydu täytti sata vuotta 15. joulukuuta 2020[3] ja kuoli 30. tammikuuta 2021.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Women’s History Month: Honoring the Legacy of Bernice “Bee” Falk Haydu 11.3.2021. Vaughn College. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Langford, David L.: World War II WASPs made history. The Daily Herald, 23.9.1976. Chicago, Illinois. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Margolis, Emily A. & Johnson, Caroline E.: Bee Falk’s 100th Birthday 15.12.2020. National Air and Space Museum. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Bernice S. HAYDU Dignity Memorial. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bernice_Falk_Haydu&oldid=22660151”