Berndt Herman Ivar Lagermarck
Berndt Herman Ivar Lagermarck (2. kesäkuuta 1843 Turku – 15. marraskuuta 1907 Harkova, Venäjän keisarikunta) oli suomalainen filosofian tohtori, todellinen valtioneuvos ja Harkovan yliopiston kemian professori.[1]
Lagermarckin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Adam Johan Lagermarck (1802–1879) ja Augusta Margareta Aminoff. Hän pääsi ylioppilaaksi 1862 Turun kymnaasista ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1866 sekä filosofian maisteriksi, lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1869.[1][2]
Lagermarck työskenteli laboraattorina Helsingin yliopiston kemian laboratoriossa 1866–1869. Hän oli Harkovan yliopistossa yksityisdosenttina 1871–1872, kemian dosenttina 1872–1873, kemian ylimääräisenä professorina 1873–1885 ja varsinaisena kemian professorina 1885–1902. Yliopiston rehtorina Lagermarck oli 1899–1901. Hän oli viimeksi keisarillisen Nikitskan puutarhan ja Nikitskan puutarhanhoidon ja viininviljelyn oppilaitoksen johtajana 1903–1905.[1][3]
Lagermarck oli naimisissa vuodesta 1874 Katarina Stonowskin (1850–1909) kanssa. Lagermarckin veljiä olivat Uudenmaan läänin lääninsihteeri, valtiopäivämies August Carl Adam Lagermarck (1851–1917) ja paperitehtailija Sigvard Fredrik Lagermarck (1854–1929).[1][2][3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Om broms inverkan på brandvinsyra, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1868
