Panthera spelaea vereshchagini
| Panthera spelaea vereshchagini | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Isot kissat Pantherinae |
| Suku: | Panthera |
| Laji: | †Luolaleijona leo |
| Alalaji: | spelaea |
| Kolmiosainen nimi | |
|
† Panthera spelaea vereshchagini |
|
| Synonyymit | |
|
|
Panthera spelaea vereshchagini on pleistoseenilla eläneen luolaleijonan alalaji, jota esiintyi muinaisen Beringian alueella Jakutiassa, Alaskassa ja Yukonissa. Se erosi Euroopan luolaleijonista pienemmän kokonsa puolesta.[1]
Kehityshistoria ja sukupuutto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panthera spelaea vereshchagini eli Beringiassa myöhäispleistoseenilla. Jo keskipleistoseenilla Beringiassa oli ollut leijonia, jotka vaelsivat Pohjois-Amerikkaan ja muodostivat suurikokoisen amerikanleijonan (Panthera atrox). Pienemmän Panthera spelaea vereshchagini -luolaleijonan suhde näihin varhaisiin leijoniin on epäselvä. Todennäköisesti alalaji kehittyi vähitellen samasta kantapopulaatiosta, josta amerikanleijona oli saanut alkunsa.[2] Molekyylikellon perusteella näillä leijonilla oli yhteinen kantamuoto noin 337 000 vuotta sitten.[3]
Noin 60 000 vuotta sitten Panthera spelaea vereshchagini levittäytyi Pohjois-Amerikkaan.[2] Amerikanleijona asutti tuolloin Pohjois-Amerikan keskiosia, kun taas Panthera spelaea vereshchagini jäi mantereen pohjoisosiin.[2][3] Kylminä kausina mannerjäätikkö erotti lajit toisistaan. Jostain syystä lajien välillä ei kuitenkaan ollut geenivirtaa edes interstadiaalien aikaan, jolloin muun muassa biisonit ja hevoset pystyivät liikkumaan Beringian ja Pohjois-Amerikan keskiosien välillä. Ilmeisesti jokin huonosti tunnettu este piti lajit erillään toisistaan.[3]
Panthera spelaea vereshchagini kuoli sukupuuttoon noin 14–13 tuhatta vuotta sitten.[2][4] Alalaji katosi ensin läntisestä Beringiasta, luultavasti viimeistään Bølling-interstadiaalin aikaan, kun taas Alaskassa se selvisi todennäköisesti Allerød-kaudelle asti. Ilmastonmuutoksen takia kasvillisuus muuttui ja kasvinsyöjät kärsivät, ja saaliseläinten määrän huvetessa Panthera spelaea vereshchagini ja muut luolaleijonat kuolivat sukupuuttoon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stanton, David W. G. et al.: Early Pleistocene origin and extensive intra-species diversity of the extinct cave lion. Scientific Reports, 28.7.2020, 10. vsk, nro 1, s. 12621. doi:10.1038/s41598-020-69474-1 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Puzatšenko, Andrei Ju. et al.: Distribution history of the cave lion (Panthera spelaea (Goldfuss, 1810)). Earth History and Biodiversity, syyskuu 2024, 1. vsk, s. 100006. doi:10.1016/j.hisbio.2024.100006 ISSN 2950-4759 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Barnett, Ross et al.: Phylogeography of lions (Panthera leo ssp.) reveals three distinct taxa and a late Pleistocene reduction in genetic diversity. Molecular Ecology, 1.4.2009, 18. vsk, nro 8, s. 1668–1677. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1111/j.1365-294X.2009.04134.x ISSN 0962-1083 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Rasmussen, Sune O. et al.: A stratigraphic framework for abrupt climatic changes during the Last Glacial period based on three synchronized Greenland ice-core records: refining and extending the INTIMATE event stratigraphy. Quaternary Science Reviews, 15.12.2014, 106. vsk, s. 14–28. doi:10.1016/j.quascirev.2014.09.007 ISSN 0277-3791 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)