Benjamin Mitro
Benjamin (Venja) Mitro, sukunimi vuoteen 1918 Mitrofanoff (9. huhtikuuta 1881 Laihia − 12. joulukuuta 1924 Tampere) oli suomalainen kemisti ja tohtori-insinööri.[1][2][3][4][5]
Benjamin Mitron isä oli Vienan Karjalassa Uhtualla syntynyt ja Suomeen 1870-luvulla muuttanut entinen laukkukauppias Ivan Mitrofanoff ja hänen äitinsä oli suomalainen Laihialta kotoisin ollut Maria o.s. Hukka. Mitro kävi koulua ensin kauppareaalilyseossa Pietarissa 1889−1899 ja sitten Vaasassa 1899−1901 ja tuli 1901 ylioppilaaksi Vaasan suomenkielisestä reaalilyseosta. Hän jatkoi 1901 opintojaan Polyteknillisessä opistossa Helsingissä ja siirtyi sitten ulkomaille. Hän opiskeli sähkökemiaa Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa 1903−1905, suorittaen siellä insinööritutkinnon, oli Yhdysvalloissa Gould Storage Battery Co:n akkumulaattoritehtaan kemistinä Depewissä New Yorkin osavaltiossa 1906−1907 ja 1907−1909 opiskeli uudelleen Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa, suorittaen tällä kertaa tohtori-insinöörin tutkinnon. Mitro täydensi 1910−1911 opintojaan Hampurin hygienisellä laitoksella tutkien juomavettä, ravintoaineita, viinejä ja bakteereja. [1][2][3][6][5]
Mitro tuli vuonna 1911 Tampereen kaupungin elintarpeiden tarkastusaseman johtajaksi ja hän hoiti tätä tehtävää kuolemaansa saakka tehden myös opintomatkoja ulkomaille. Mitro julkaisi väitöskirjanaan saksankielisen teoksen sähköakkumulaattorien valmistuksen alalta. Vuonna 1918 hän julkaisi kirjan Elintarpeet ja sen jälkeen vuonna 1923 laajan, tunnustusta saaneen teoksen Tavaraoppi. Viimeksi hänellä oli tekeillä kemian oppikirja emäntäkouluja varten. 1920-luvulla Mitro edisti teollisuusmuseon aikaansaamista Tampereelle. Vuonna 1919 hän oli mukana sokeripitoisia mehuja ja hilloja valmistaneessa Suomen Säilykeliike Oy:ssä ja toimi yrityksen kemistinä kehittäen ja sekoittaen marjamehuja myytäväksi.[1][2][3][5]
Mitro kuului niihin suomalaisiin, jotka hankkivat 1900-luvun alussa kemian alan tieteellisen ja teknillisen koulutuksen pääasiassa Saksassa, suorittaen tekniikan tohtorin koulutusta vastannen tohtori-insinöörin tutkinnon. Mitron lisäksi näitä henkilöitä olivat etenkin Yrjö Kauko ja Oskari Routala, ent. Rosenqvist (1880−1937). Mitro piti Suomeen palattuaankin kiinteää yhteyttä näihin opiskelutovereihinsa. Myös tuleva vuorineuvos ja Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtaja Johan Verner Weckman opiskeli näihin aikoihin Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa.[2]
Mitro oli elokuussa 1906 mukana perustamassa Tampereella Vienan Karjalaisten Liittoa ja hän toimitti liiton äänenkannattajan Karjalaisten pakinoiden ensimäisen numeron kesällä 1906 yhdessä Paavo Ahavan kanssa. Sen jälkeen hän kuului jatkuvasti liiton ja 1917 perustetun Karjalan Sivistysseuran toimihenkilöihin. Mitro oli Karjalan Sivistysseuran johtokunnan jäsenenä 1917−1923 ja johtokunnan sihteerina 1919−1920. Hän oli mukana useissa karjalaisten asiaa ajaneissa lähetystöissä, muun muassa johtajana siinä Karjalan Sivistysseuran lähestystössä, joka vuonna 1918 kävi Berliinissä pyrkien siellä saamaan tukea ja myotatuntoa Karjalan asialle sekä johtajana vuoden 1919 alussa Itä-Karjalan Suomeen turvautuneiden kuntien edustajakokouksen lahetystössä, johon kuuluivat Mitron lisäksi Leo Pankkonen ja Probus Rahikainen Tukholmassa olleiden länsivaltain edustajien luona jättämässä heille adressin Itä-Karjalan asiasta.[1][2][3]
Mitro kuoli 43-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen joulukuussa 1924 Tampereella. Hänet haudattiin 20. joulukuuta 1924 Laihian hautausmaalle. Hautajaisissa pitivät muistopuheen kirjailijat Santeri Alkio ja Iivo Härkönen ja lopuksi luettiin kirjailija Ilmari Kiannon kirjoittama tervehdysruno vainajalle Ystävän haudalle Laihialla 20 p. jouluk. 1924.[1][2][3]
Benjamin Mitron veli oli kauppaneuvos Aleksei Mitro.[2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä B. Mitrofanoff:
- Beiträge zur Kenntnis der Schnellformation von positiven Bleiakkumulatorenplatten. Zeitschrift für Elektrochemie und angewandte physikalische Chemie 1909
- Sähköakkumulatoreista. Teknillinen aikakauslehti nro 8-9, 1912
- Veden puhdistamistavoista. Teknillinen aikakauslehti nro 10, 1913
- Ravintoaineiden valmistuksen ja kaupan valvonta. Teknillinen aikakauslehti nro 10, 1914
- Marjamehumme. Teknillinen aikakauslehti nro 11, 1915
- Juomaveden desinfisioiminen klorikalkilla. Teknillinen aikakauslehti nro 4, 1916
- Suomalaisista mallasjuomista. Teknillinen aikakauslehti nro 12, 1916
Nimellä B. Mitro:
- Elintarpeet. Kansanvalistusseuran toimituksia, 177. Helsinki 1918
- Piirteitä elintarpeiden kaupasta ja tarkastuksesta Tampereella teoksessa Tampereen teknillisen seuran 25-vuotis-juhlajulkaisu - Tekniska klubbens i Tammerfors 25-års festpublikation: 1893-1918. Tampereen teknillinen seura, Tampere 1919
- Muinais-suomalaisten kemian tiedot. Teknillinen aikakauslehti nro 4, 1919
- Likavesien puhdistamisesta Saksassa. Teknillinen aikakauslehti nro 12, 1920
- Tampereen likavesikysymys. Teknillinen aikakauslehti nro 2, 1921
- Suomen teollisuusmuseo. Teknillinen aikakauslehti nro 7-8, 1921
- Suomen teollisuusmuseokysymys. Teknillinen aikakauslehti nro 10, 1921
- Tavaraoppi: oppi- ja käsikirja. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1924
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Tohtori-insinööri Benjamin Mitro, Toukomies, 05.02.1925, nro 1-2, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.11.2024
- ↑ a b c d e f g Paju, P. (2023). Benjamin Mitro – kansainvälinen kemisti Tampereelta. Tekniikan Waiheita, 41(2), 7–32
- ↑ a b c d e Menneiltä vuosilta Benjamin Mitro, Karjalan Heimo 11-12/1987, Karjalan Sivistysseura ry
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1901, matrikkelinumero 27478
- ↑ a b c B. Mitro, Aamulehti, 13.12.1924, nro 289, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.11.2024
- ↑ FundingUniverse Company Profile : Gould Electronics, Inc. History