Benjamin Dale
Benjamin James Dale (17. heinäkuuta 1885 Lontoo – 30. heinäkuuta 1943) oli brittiläinen säveltäjä.[1][2]
Dale oli ensimmäisen maailmansodan syttyessä Ingolstadtissa ja joutui Edgar Baintonin sekä Frederick Keelin kanssa internoiduksi Ruhlebenin leiriin Berliinin ulkopuolelle. Sieltä hän pääsi alankomaalaiselle maatilalle vähäisemmillä rajoituksilla. Kotimaahansa hänet palautettiin maaliskuussa 1918. Dale palasi työhönsä Royal Academy of Musiciin, jossa oli toiminut harmonian professorina jo vuodesta 1909. Vuonna 1936 hän aloitti työskentelyn BBC:n musiikin neuvonantopaneelissa.[1]
Dale oli kahdesti naimisissa. Hän kuoli vuonna 1943 sydäninfarktiin ensimmäistä kertaa jo Brysselissä vuonna 1924 luonnostellun sävelrunonsa The Flowing Tide harjoitusten jälkeen.[1] Dalen muuhun tuotantoon kuuluu esimerkiksi hänen Royal Academy of Musicissa opiskellessaan säveltämä pianosonaatti, jonka kantaesitti York Bowen helmikuussa 1905.[3] Dale sävelsi myös sonaatin viululle. Alttoviululla on tärkeä osa hänen kamarimusiikkituotannossaan.[4]
Dalen isä oli itseoppinut amatöörimuusikko, ja yksi hänen veljistään oli Henry Hallett Dale.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Dale, Benjamin Hyperion Records
- ↑ Benjamin Dale Naxos
- ↑ Benjamin Dale: Piano Music Hyperion Records
- ↑ a b Benjamin Dale (Arkistoitu – Internet Archive) Wright Music
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
