Belgian parlamenttivaalit 2024
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Belgian vuoden 2024 parlamenttivaalit järjestettiin 9. kesäkuuta, ja niissä valittiin kaikki maan edustajainhuoneen 150 edustajaa seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samanaikaisesti parlamenttivaalien kanssa EU- ja aluevaalien kanssa.[1]
Ehdokasasettelu ja äänioikeus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat istuvat edustajat eivät asettuneet ehdolle:[2]
- Patrick Dewael (Open VLD)
- Valerie Van Peel (N-VA)
- Maggie De Block (Open VLD)
Äänioikeus vaaleissa on henkilöillä, jotka täyttävät seuraavat ehdot:[3]
- väh. 18-vuotias
- Belgian kansalainen
- on rekisteröitynyt äänestäjäksi
- ei ole erikseen menettänyt äänioikeuttaan oikeuden päätöksellä
Belgiassa on käytössä äänestysvelvollisuus. Äänestämättä jättämisestä voidaan langettaa sakkorangaistus tai jopa kymmenen vuoden äänestyskiellolla. Äänestyspaikkojen puheenjohtaja toimittaa listan äänestämättä jättäneistä maan syyttäjävirastolle, joka voi halutessaan aloittaa syyteharkinnan.[4][5]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taulukossa ne puolueet, jotka saivät väh. yhden ehdokkaan läpi edustajainhuoneeseen.
| Puolue | Ääniä | Osuus | Voitetut paikat |
|---|---|---|---|
| N-VA | 1 167 061 | 16,71 | 24 |
| VB | 961 601 | 13,77 | 20 |
| MR | 716 934 | 10,26 | 20 |
| PTB-PVDA | 688 369 | 9,86 | 15 |
| Vooruit | 566 436 | 8,11 | 13 |
| PS | 561 602 | 8,04 | 16 |
| CD&V | 557 392 | 7,98 | 11 |
| LE | 472 755 | 6,77 | 14 |
| Open VLD | 380 659 | 5,45 | 8 |
| Groen | 324 608 | 4,65 | 7 |
| Ecolo | 204 438 | 2,93 | 2 |
| DéFi | 84 024 | 1,20 | 1 |
| Äänioikeutettuja | 8 368 029 | ||
| Annettuja ääniä | 7 315 450 | ||
| Tyhjiä ja hylättyjä ääniä | 416 577 | ||
| Hyväksyttyjä ääniä | 6 898 873 | ||
| Lähde:[6] | |||
Istuva pääministeri Alexander De Croo ilmoitti hallituksensa erosta, minkä kuningas Philippe hyväksyi 10. kesäkuuta. De Croon hallitus jatkaa toimitusministeristönä uuden hallituksen nimittämiseen saakka.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kogel is door de kerk: op zondag 9 juni 2024 trekken we naar de stembus VRT. 17.5.2023. Viitattu 10.6.2024. (hollanniksi)
- ↑ Deze politici kondigden al aan dat ze niet terugkeren in het Parlement De Standaard. 21.4.2023. Viitattu 10.6.2024. (hollanniksi)
- ↑ Les conditions requises pour voter en Belgique Bruxelles-J ASBL. 2024. Viitattu 10.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ No sanctions for Belgians who do not vote The Brussels Times. 14.5.2019. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Le vote obligatoire Sénat. 3.4.2023. Viitattu 10.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ Résultats chiffrés: Chambre SPF intérieur. 2024. Viitattu 10.6.2024. (ranskaksi)
- ↑ Belgian King Philippe accepts PM De Croo's resignation Euronews. 10.6.2024. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)