Belgian merivoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Belgian asevoimien laivasto osasto
Belgian laivastolippu
Belgian laivastolippu
Toiminnassa 1831-1865 Marine Royale
1917-1927 Corps of Destroyers and Sailors
1939-1940 Naval Corps
1940-1946 Britannian kuninkaallisen laivaston belgialaiset yksiköt
1946-2002 Belgian laivasto
2002 alkaen nykyinen
Valtio Belgia
Aselajit Merivoimat
Osa joukkoa Belgian asevoimat
Koko 1600 henkilöä
2 fregattia, 6 miinantorjunta-alusta
6 tukilaivaa
Tukikohta Zeebrügge, Brüges, Ostend, Antwerpen
Kalusto Karel Doorman -luokan fregatit
Tripartite-luokan miinantorjunta-alukset
Komentajat
Nykyinen komentaja kontra-amiraali Jean-Paul Robyns

Belgian laivasto on Belgian asevoimien osasto, eikä varsinainen puolustushaara.

Laivasto-osasto vuodesta 2002

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Belgian hallitus teki päätöksen muodostaa yhtenäiset puolustusvoimat, jolloin laivasto puolustushaarana lakkasi olemasta. Belgian laivastosta muodostettiin Belgian puolustusvoimien laivasto-osasto (Naton terminologiala COMOPSNAV), jota kutsutaan lyhyesti laivastoksi.

Hallitus päätti 20. heinäkuuta 2005 ostaa Alankomaista kaksi M-luokan fregattia, joilla korvattaisiin Wielingen-luokan jäljellä olleet alukset Wielingen ja Westdiep. Poistettavia aluksia tarjottiin Bulgarialle, joka lunasti ne lokakuussa.

Belgian laivaston Karel Doorman -luokan fregatti F930 Leopold I

Karel Doorman -luokan fregatit

Aster-luokan miinantorjunta-alukset

Belgian laivaston Tripartite-luokan miinantorjunta-alus M924 Primula
  • M915 Aster
  • M916 Bellis
  • M917 Crocus
  • M921 Lobelia
  • M923 Narcis
  • M924 Primula

Partioveneet

  • P902 Liberation

Apualukset

Belgian laivaston A960 Godetia
  • A950 Valcke, ensivarastolaiva
  • A958 Zenobe Gramme, purjekoululaiva
  • A960 Godetia, esikunta- ja huoltolaiva
  • A962 Belgica, valtamerten tutkimusalus
  • A963 Stern, ensivarastolaiva
  • A983 Quatour, kuninkaallinen jahti
  • A995 Spich
  • A996 Albatros, ensivarastolaiva
  • A997 Spin, satama-alus
  • A998 Werl
  • A999 Barbara

Belgian laivasto perustettiin 1831 nimellä Marine Royale ja se on sen jälkeen toiminut erilaisissa kokoonpanoissa. Maan itsenäistyttyä vuoden 1830 vallankumouksen jälkeen Alankomaiden laivasto-osasto sulki Scheldtin suun. Uhan poistamiseksi Belgian hallitus tilasi kaksi prikanteenia, jotka nimettiin Congressiksi ja Les Quatre Journeesiksi. Marsalkka Etienne Gerardin johtamien Ranskan maavoimien vallattua Antwerpenin linnoituksen 1832 luovutettiin haltuun saadut tykkiveneet Belgialle. Belgian hallitus osti 1840 kuunari Louise Marien ja 1845 priki Duc de Brabantin. Vuonna 1865 Belgia luopui laivaston ylläpidosta ja siirtyi minimalistiseen laivastopolitiikkaan, mutta sillä oli edelleen 1900 19 kappaletta lähinnä yhteysaluksiksi sopivaa (kauppa)alusta. Nämä olivat valmistuneet vuosina 1870-1896 ja niiden uppoumat olivat 192-798 tonniin ja nopeudet 13-21 solmuun. Alusten päällikköinä toimivat laivastoupseerit ja ne olivat laivastoministeriön alaisuudessa. Lisäksi palveluksessa oli Antwerpenissa 1865 valmistettu 684 tonnin kalastuksenvalvonta-alus Ville d'Anvers.[1]

Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivastopolitiikan seurauksena ensimmäisen maailmansodan syttyessä maalla ei ollut lainkaan laivastoa. Kongon Kirujärvelle perustettiin sodan aikana laivasto-osasto, johon kuuluivat tykkivene Paul Renkin ja motorisoituja partioveneitä. Tanganjika järvellä otettiin käyttöön joulukuussa 1915 torpedovene Netta ja Niilillä partioi Vankerkhoven.[1]

Maailmansotien välillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgia hallitus totesi sodan jälkeen laivaston tarpeen maan suojelemiseksi. Laivastokomissio perustettiin 1919 ja marraskuussa Britannia esitteli maalle U-91:n U-112:n käyttöönottoa. Veneet hinattiin Antwerpeniin, jossa ne romutettiin 1920-1921. Britanniasta ostettiin 19. huhtikuuta 1920 Flower-luokan sluuppi HMS Zinnia, jonka tehtäväksi määrättiin kalastusalueiden valvonta. Maan satamiin löytyi hylättyinä neljätoista Saksan keisarillisen laivaston torpedovenettä, joista A14, A12, A4, A5, A8, A9, A11, A16 ja A20 olivat 109 tonnin aluksia sekä A30, A40, A42, A43, jotka olivat 230 tonnin aluksia. Alukset liitettiin laivastoon , jolloin ne samalla numeroitiin uudelleen A1PC-A9PC ja A21PC-A25PC. Lisäksi satamista löytyi 23 moottorivenettä, jotka liitettiin laivastoon nimillä V1-17 ja V21-25. Laivaston tukikohtina toimivat Zeebrugge, Ostend, Brüges, Ghent ja Antwerpen.[1]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Belgiaan 10. toukokuuta 1940 he nopeasti valtasivat laivaston käytössä olleen kaluston.

Britteinsaarilla perustettiin 1941 Section Belge de la Royal Navy, joka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston alaisuudessa palvellut Vapaan Belgian laivasto. Se muodosti 1946 itsenäisen Belgian laivaston nimellä Force Navale.

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan Belgian merivoimiin kuului ainoastaan kaksi alusta, jotka oli saatu palautettua saksalaisilta. Kumpikaan aluksista ei ollut kunnossa. Artevelde ei kyennyt purjehtimaan avomerellä omin voimin ja Jan Breydel saksalaisten tekemästä modernisoinnista huolimatta oli iältään yli kolmekymmentä vuotta.

Vuonna 1947 merivoimiin liitettiin Yhdysvaltain laivastolta ostettu fregatti, mutta vasta Britanniasta 1949-1953 hankitut kuusi Algerine-luokan miinanraivaajaa palauttivat merivoimien toimintakyvyn. Natoon liittyminen kasvatti merivoimien merkitystä ja yhteistyön lisääntyessä merivoimien vastuu Pohjanmeren, Kanaalin ja läntisen kulkureitin valvonnassa lisääntyi. Yhdysvallat rahoitti MDAP-ohjelman puitteissa suuren määrän miinanraivaajia ja vuonna 1960 merivoimilla oli kaikkiaan 47 miinanraivaajaa, joiden tukena oli kaksi emälaivaa. Tällöin neljä edelleen palveluksessa ollutta Algerine-luokan alusta siirrettiin partiointitehtäviin.

Merivoimien kokoonpano säilyi seuraavat pari vuosikymmentä lähes muuttumattomana. Emälaivat korvattiin kahdella uudella tarkoitukseen rakennetulla aluksella 1966-1967 ja Algerine-luokan alukset Wielingen-luokan fregateilla 1970-luvulla.

1970-luvun lopulla puurunkoiset miinanraivaajat tarvitsivat pikaisesti korvaavia aluksia.

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. a b c Conway's 1906-1921 s. 411

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]