Beeta-2-agonistit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

β2-agonistit on lääkeryhmä, jota käytetään astman ja muiden keuhkosairauksien hoitoon. Ne vaikuttavat β2-reseptoreihin.

β2-agonistit on kehitetty adrenaliinista, ja ne ovat tehokkaimpia lääkkeitä korjaamaan keuhkoputkien sileän lihaksen supistumista. Inhaloitavat β2-agonistit, kuten nopeavaikutteiset fenoteroli, formoteroli, salbutamoli, terbutaliini ja pitkävaikutteiset formoteroli ja salmeteroli vaikuttavat suoraan hengitysteiden sileään lihakseen. Niiden vaikutus on voimakas, vaikka inhaloitu annos on pieni.[1]

Lievässä astmassa pyritään välttämään β2-agonistien käyttöä, sillä niiden jatkuva käyttö saattaa huonontaa lääkevastetta. Pitkävaikutteiset β2-agonistien kanssa on käytettävä samalla tulehduslääkitystä. Kerta-annokset pyritään pitämään pienenä ja näin yleensä haittavaikutukset, kuten lihasvapina ja sydämentykytys, jäävät pienemmäksi.[1]

Lievää astmaa ja keuhkoputkien hyperreaktiivisuutta on erityisesti kestävyysurheilijoilla enemmän kuin tavallisilla ihmisillä. Sen hoitoa vaikeuttaa dopingsäännöt, sillä suurina annoksina otettavat β2-agonistit ovat kiellettyjä sekä harjoitus- että kilpailukaudella. Osa hengitettävistä aineista ovat sallittuja, jos urheilijalla on todettu astma.[2] β2-agonisteja käytetään myös dopingaineina niiden hengitysteitä rentouttavan ja anabolisten vaikutusten takia.[3] β2-agonistien vaikutus suorituskykyyn on kuitenkin kyseenalainen.[4]

  1. a b Haahtela, Tari: Beeta-2-agonistit Terveyskirjasto. 20.11.2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 25.9.2012.[vanhentunut linkki]
  2. Haahtela, Tari: Astma, urheilu ja dopingsäännöt Terveyskirjasto. 20.11.2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 25.9.2012.[vanhentunut linkki]
  3. Beta-2 Agonists World of Sports Science. The Gale Group, Inc. Viitattu 25.9.2012. (englanniksi)
  4. Beta-2 agonists: Mode of action doping-prevention.de. Technische Universität München. Arkistoitu 17.11.2013. Viitattu 25.9.2012. (englanniksi)