Beechcraft Plainsman

Beechcraft Plainsman oli Beechcraft-yhtiön toisen maailmansodan jälkeen valmistama konseptiauto.

Toisen maailmansodan päättyessä eli sotilasalan tuotteiden kysynnän supistuessa Beechcraft harkitsi laajentamista moottoriajoneuvojen valmistukseen. Yhtiö pestasi tämän aikomuksensa vuoksi vuonna 1945 sveitsiläisen autonsuunnittelija Walter Otto Wyss:in (1911–2001), joka Yhdysvaltoihin vuonna 1939 traagisen auto-onnettomuuden jälkeen siirryttyään oli ollut Fordin palveluksessa 1939–1942, ja sitten siirtynyt General Motors -yhtymän Chevrolet-divisioonan palvelukseen (1942–1945). Uuden ajoneuvon peruskonseptin oli luonut Beechcraftin varapääjohtaja (vice president) John P. Gaty jo vuonna 1944, ja kaksi sotilaskäyttöön suunniteltua kuorma-autoa hybridijärjestelmällä oli valmistunut jo sodan kestäessä, mutta sellaisille ei sodan päättyessä enää ollut kysyntää. Prototyyppien moottorit lahjoitettiin Wichita State University -yliopistolle, jossa niitä käytettiin useisiin projekteihin.

Wyss sai tehtäväkseen suunnitella Beechcraftille erittäin edistyksellisen, suurikokoisen kuuden hengen henkilöauton, mikä sijoittuisi korkeaan 4 000–5 000 dollarin hintaluokkaan - joskin toteutunut "Plainsman"-nimen (am. lakeuksien mies, ehkä sanaleikki planes- l. lentokoneet-sanasta, ehkä Kansasin lakeuksistakin) saaneen henkilöauton prototyyppi (mahdollisesti niitäkin oli kaksi kappaletta, sekä näyttelykappale ilman voimansiirtoa) osoitti, ettei valmistus olisi kannattava tuolla hinnalla, vaan olisi edellyttänyt myyntihinnan kaksinkertaistamista. Korisuunnittelijana toimi Wayne Porter, ja suunnittelijoiden lisäksi projektin parissa työskenteli kuuden hengen ryhmä Beechcraft-henkilöstöstä. Prototyyppi oli edistynyt hyvin jo vuonna 1947, mutta kylmän sodan alkamisen vuoksi sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tilaukset alkoivat uudelleen, ja siksi henkilöauton kehittely jäi taka-alalle. Prototyyppi oli koeajettavissa tammikuussa 1949, jolloin polttomoottori koki kuitenkin häiriön, ja onnistunut koeajo voitiin suorittaa ilman välikohtauksia vasta heinäkuussa 1949. Muuttuneen maailmantilanteen vuoksi Beechcraft lakkautti henkilöautoprojektinsa kuitenkin lokakuussa 1949.

Plainsman oli hybridiauto, ja vetokonsepti siirrettiin siihen edeltävästä, kokeellisesta sotilaskuorma-autosta. Alumiinikori oli aerodynaaminen, Tatra T87-muotoja muistuttava, mutta korotetulla katolla jonne asti suuret limusiinityyppiset ovet ylsivät, ja sallivat kuudelle matkustajalle helpon nousun tai poistumisen autosta myös tuolloin tavanmukainen päähine päässään. Moottorina oli lentokoneista peräisin oleva, taka-akselin takapuolelle sijoitettu Franklinin ilmajäähdytteinen, nelisylinterinen, noin 100 hevosvoimaa tuottava bokserimoottori, mikä generaattorin avulla kehitti virtaa kunkin neljän pyörän sähkömoottoreille, ja se oli tarkoitus myöhemmin kapseloida melutason minimoimiseksi. Järjestelmä salli suurikokoisen Plainsman-prototyypin saavuttaa aikakaudelleen erinomaisen noin 160 km/t-huippunopeuden. Sähkömoottorit tekivät kytkimen, kardaani- ja vetoakselit, ja ilmajäähdytteinen moottori nestejäädytysjärjestelmän ja sen jäähdyttimen tarpeettomiksi. Kunkin pyörän moottori oli erikseen ohjattavissa ajotilanteen ja -maaston niin vaatiessa. Pyörien pyörimisliike tuotti energiaa hydrauliselle jarrulaitteistolle eräänlaisena energian talteenottona. Plainsman sai myös ilmajousituksen, mikä tasasi auton kulkuasennon kuormasta riippumatta vakioksi. Ratkaisujen vuoksi Plainsman olisi arvioidulla 1 100 kg kuivapainollaan jopa puolet kevyempi kuin loistoautoluokkansa tavanomaiset kilpailijat.

Matkustamon suurikokoiset ikkunat oli varustettu kaihitimilla, joilla torjuttiin auringon porotusta, ja matkustamo oli tietenkin varustettu ilmastointilaitteella. Kuljettajan istuin oli säädettävissä myös istuinkorkeuden osalta. Kojetaulu oli pehmustettu, ja runsas mittaristo (mukaan lukien polttomoottorin kulutusmittari) oli sijoitettu syvennykseen kuljettajan näkökenttään siten, ettei se aiheuttanut heijastuksia suurikokoiseen, kapeiden A-pilareiden vuoksi laajan näkökentän tarjoavaan tuulilasiin.