Baumolin tauti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain yksi viite ja sekin vaikeasti tarkistettavassa lähdeteoksessa ilman sivunnumeroita. |
Baumolin taudilla tarkoitetaan taloudellista ilmiötä, että palkkakehitys on joillakin toimialoilla tietyissä tilanteissa liian nopeaa. Ilmiö syntyy, kun tuottavuus kasvaa useilla talouden aloilla ja niiden palkat nousevat. Usein palkkoja joudutaan tällöin nostamaan myös niillä aloilla, joilla tuottavuuden kasvua ei ole juuri tapahtunut. Palkannostopaine johtuu siitä, että tuottavuudeltaan heikommat alat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen kanssa.
Baumolin tauti aiheuttaa monien palvelualojen kustannusten kasvua pitkällä aikavälillä inflaatiota nopeammin. Kysynnän hintajoustosta riippuen nämä palvelut joko kattavat yhä suuremman osuuden nimellisestä bruttokansantuotteesta tai kuihtuvat hiljalleen. Jälkimmäisessä tapauksessa palvelut voivat jäädä kustannusnousun takia vain rikkaimpien saavutettaviksi tai markkinoiden ulkopuolelle harrastelijoiden puuhasteluksi. Baumolin ilmiön on katsottu liittyvän etenkin sellaisiin paljon työvoimaa tarvitseviin palveluihin, joilla tuottavuuden kasvu on vähäistä verrattuna sektoreihin, joilla tapahtuu esimerkiksi tekniikan kehityksen aiheuttamaa tuottavuuden kasvua.
Baumolin tauti liitetään yleisesti julkisen sektorin tuottavuuskehitykseen. Mikäli julkisen sektorin palkkakehitys ylittää yksityisen sektorin kehityksen pitkällä aikavälillä merkittävästi, niin kansantalouteen kohdistuu lisääntyvää verotaakkaa julkisten palvelujen rahoittamiseksi. Esimerkkinä mainittakoon, että Valtion "tuottavuusohjelmaa" on perusteltu mm. Baumolin taudilla, mutta alun perin se ei ole tarkoitettu mitenkään henkilöstöleikkausten ja henkilötyövuosien vähentämisen automaattiseksi perusteluksi. Valtion talouteen ja julkiseen talouteen yleisemmin (kunnat, maakunnat, eläkerahastot jne.) vaikuttanee lyhyellä aikavälillä voimakkaimmin kansantalouden suhdannekehitys[1]. Siten työllisyydestä ja talouskasvusta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeä tavoite talouspolitiikan kannalta.
Ilmiö on nimetty yhdysvaltalaisen kansantaloustieteilijän William Baumolin mukaan, joka yhdessä William G. Bowenin kanssa kuvasi sen ensi kertaa 1960-luvulla[2]. Heidän tutkimuksensa käsitteli esittävien taiteilijoiden sektoria. Baumol ja Bowen käyttivät esimerkkinä Ludwig van Beethovenin jousikvartettoa, jonka soittamiseen tarvittiin yhä sama määrä soittajia kuin 1800-luvulla eli klassisen musiikin esittämisessä ei ollut tapahtunut tuottavuuden kasvua. Toisaalta samanaikaisesti muusikoiden kuten muidenkin ammattien reaalipalkat olivat nousseet suuressa määrin 1800-luvulta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pekkarinen J., Vartiainen J.: Suomen talouspolitiikan pitkä linja, s. 1-479. Wsoy, 1993.
- ↑ Baumol, W. & Bowen, W. 1966. Performing Arts, The Economic Dilemma: a study of problems common to theater, opera, music, and dance. Twentieth Century Fund, New York.lähde tarkemmin?
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Soininvaara, Osmo: Julkisen sektorin tuottavuus: Samalla rahalla enemmän. Helsinki: Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö, 2009. ISBN 978-952-92-6681-4 Teoksen verkkoversio.