Balduin IV

Baudouin IV kuvattuna kronikoitsija Guillaume de Tyren 1200-luvulla Akkossa tekemässä käsikirjoituksessa

Balduin IV (engl. Baldwin IV, ransk. Baudouin IV) Spitaalinen (1161 – maaliskuu 1185 Jerusalem, Jerusalemin kuningaskunta) oli Jerusalemin kuningaskunnan kuningas vuosina 1174–1185. Hän oli taitava hallitsija, mutta kuoli jo nuorena spitaaliin.

Suku ja koulutus

Balduin vietti lapsuutensa isänsä, kuningas Amalric I:n ja tämän toisen puolison kuningatar Maria Komnenan hovissa Jerusalemissa. Omaan äitiinsä kreivitär Agnes de Courtenay'hin hänellä oli vain vähän kontakteja varhaislapsuuden jälkeen, koska vanhempien avioliitto mitätöitiin ennen kuin Jaffan ja Askaloksen kreivi Amalricistä tuli vuonna 1157 kuningas. Hänellä oli myös vanhempi sisar Sibylla sekä lapsena kuollut sisar Alix.

Amalric nimitti 8-vuotiaan Balduinin kotiopettajaksi historioitsija, arkkipiispa Guillaume de Tyren. Tämä havaitsi Balduinin sairauden oireet huomattuaan, että pojan oikea käsi oli tunnoton. Balduinilla todettiin olevan lepra.

Kuningas

Balduinin isä kuningas Amalric I kuoli 38-vuotiaana heinäkuussa 1174 punatautiin ja 13-vuotiaasta Balduinista tuli kuningas. Nuoren kuninkaan ei odotettu elävän vanhaksi, ja hänen nuoruusvuosinaan hänen sijaishallitsijoinaan toimivat ensin Miles de Plancy (k. 1174) ja sen jälkeen Tripolin kreivi Raymond III vuoteen 1176 asti. Kuninkaan ei sairautensa vuoksi odotettu avioituvan tai saavan perillistä, joten kuningassuvun jatkumisen toivo pantiin kuninkaan sisareen Sibyllaan. Sibylla avioitui vuonna 1176 Jaffan ja Askalonin kreivi Gilhaume "Pitkämiekka" de Montferrat’n (k. 1177) kanssa, jonka kanssa hän sai vuoden 1177/1178 vaihteessa perillisen, tulevan hallitsija Balduin V:n. Kuningaskunnan viholliset odottivat fyysisesti sairaan kuninkaan olevan heikko myös hallitsijana, ja kurdipäällikkö, sulttaani Saladin hyökkäsi häntä vastaan vuonna 1177.

Balduin IV osoittautui kuitenkin hyvin tarmokkaaksi ja viisaaksi hallitsijaksi, ja hän otti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan omaan komentoonsa. Hän kohtasi Saladinin joukot Gisard-vuorella 25. marraskuuta 1177 yhdessä temppeliherrojen sotajoukon kanssa, ja taitavasti maastoa hyväksi käyttäen hän saavutti armeijallaan täydellisen voiton. Saladin lyötiin, ja tämä suostui rauhaan vuonna 1180.

Vuonna 1177 Balduin IV myös salli äitipuolensa, leskikuningatar Maria Komnenan avioitua Balian d’Ibelinin kanssa. Tämä osoittautui vaaralliseksi liitoksi, sillä Maria liittyi nyt vaikutusvaltaiseen Ibelinin sukuun, joka nyt yritti naittaa samana vuonna leskeksi jääneen Sibyllan ja prinsessa Isabellan sukunsa jäsenille. Heille syntyi myös neljä lasta.

Kuninkaan äiti Agnes sivuutti arkkipiispa Guillaumen de Tyren Jerusalemin patriarkan valinnassa, ja valitsi hänen sijastaan Herakleios Kesarealaisen, jonka epäiltiin olevan Agneksen rakastaja. Agnes halusi myös ratkaista Balduinin seuraajan ja järjesti avioliiton tyttärensä Sibyllan ja Guy de Lusignanin välillä vuonna 1180. Useimpien ylimysten mielestä Guy ei ollut tarpeeksi kokenut, mikä tuli hänen hallitsijaurallaan aikanaan ilmi, tai korkeasäätyinen. Guy aiheutti näin rakoilua kuningaskunnan aatelistossa. Guy väärinkäytti tukikohtaansa Kerakin linnassa Egyptin ja Syyrian välisten kauppakaravaanien ryöstelyyn. Saladinin kostettua Agnes nimitytti Guyn valtakunnan sijaishallitsijaksi. Kuningataräidin vaikutusvalta valtakunnan asioihin oli tällöin korkeimmillaan, ja hän (toisten tietojen mukaan Balduin IV) myös järjesti vuonna 1183 avioliiton 11-vuotiaan tytärpuolensa prinsessa Isabellan ja liittolaisensa Toronin paroni Onfroy IV:n välille, Maria Komnenan ja Ibelinin-suvun vastapainoksi.

Vuonna 1183 Balduin IV oli saanut tarpeekseen sekä Guysta että kreivi Reynald de Châtillonista ja näiden politiikasta, jonka Balduin näki vievän kuningaskuntaa kohti katastrofia, missä hän näytti myöhempien käänteiden valossa olleen oikeassa. Guyn ottaessa osaa Onfroyn ja Isabellan häihin syksyllä 1183 Kerakin linnoituksessa Saladin teki joukkoineen yllätyshyökkäyksen, ja alkoi piirittää Kerakia. Balduin ratsasti Jerusalemin kuningaskunnan joukkojen kärjessä Kerakiin, ja ajoi Saladinin joukot tiehensä. Guyn kieltäydyttyä liittymästä joukkoihin Balduin erotti hänet. Häväisty Guy vetäytyi Askaloniin vieden prinsessa Sibyllan ja lapset mukanaan. Balduin ja Saladin solmivat rauhan. Kuninkaan äiti Agnes kuoli vuonna 1184, minkä jälkeen Balduin hallitsi yksin.

Viimeiset vuodet

Balduin vietti viimeiset vuotensa yrittäen lujittaa valtakuntaansa sekä syventää rauhaa valtakunnan naapureiden kanssa. Hän oli uskonnollisesti suvaitsevainen ja hallitsijana viisas. Pyrkiessään säilyttämään valtaistuimen perimyksen suvussaan, lapseton Balduin kruunautti veljenpoikansa kuningas Balduin V:n marraskuussa 1183 kuninkaaksi ja nimitti Tripolin kreivi Raymond III:n ja Joscelin III:n de Courtenayn pojan sijaishallitsijoiksi.

Hänen terveytensä petti lopullisesti vuonna 1185, ja hän kuoli noin 24-vuotiaana maaliskuussa samana vuonna.

Perintö

Hänen hallituskautensa näki ryhmittelyn kasvu latinalaisen aateliston keskuudessa, mikä heikensi valtakuntaa vuosina, jolloin sen suurin vastustaja, muslimijohtaja Saladin, laajensi vaikutusvaltaansa Egyptistä Syyriaan.

Balduin IV:n jälkeen kuninkaaksi tuli hänen yhdeksänvuotias sisarenpoikansa Balduin V, joka kuoli jo kesällä 1186, todennäköisesti isäpuolensa Guy de Lusignanin myrkyttämänä. Hänen jälkeensä hallitsijoiksi tulivat hänen vanhempi sisarensa Sibylla ja tämän toinen puoliso Guy de Lusignan, joka johti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan tuhoon Hattinin taistelussa vuonna 1187.

Lähteet

• Sebag-Montefiore, Simon: Jerusalem – kaupungin elämäkerta. Suomentanut Lappalainen, Otto. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39614-8