Bassin de la Villette
.jpeg)
Sillan alta alkaa Canal Saint-Martin. Sillalla on Pariisin linja-auto- ja raitioliikennettä ylläpitäneen Compagnie général des omnibus -yhtiön kioski. Ylempänä viadukti, jolla jo tuolloin kulki Pariisin metron linja 2.
Bassin de la Villette on tekojärvi Pariisin koillisosassa, 19. arrondissementissa. Se täytettiin vedellä 2. joulukuuta 1908. Se on osa Pariisin kanavaverkkoa ja yhdistää Canal de l’Ourcqin Canal Saint-Martiniin.
Tekojärvi jakautuu kahteen osaan, ensimmäiseen ja toiseen altaaseen, joista jälkimmäistä usein pidetään myös osana Canal de l’Ourcqia.
Ensimmäinen allas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bassin de la Villetten ensimmäinen allas on suorakulmainen, 800 metrin pituinen ja 70 metrin levyinen. Se alkaa Rue de Criméen nostosillalta, joka on viimeinen laatuaan Pariisissa, ja päättyy Place de la Bataille-de-Stalingradille, jossa sijaitsee Rotonde de la Villette. Sen pohjoisrantaa pitkin kulkee Quai de la Seine, etelärantaa Quai de la Loire, jotka jalankulkusilta Passerelle de la Moselle yhdistää toisiinsa alktaan keskikohdalla. Altaan rannoilla on jokiristeilyalusten laitureita.
Altaalla on aikojen kuluessa ollut useita tehtäviä. Alun perin se rakennettiin pariisilaisten juomavesivarastoksi. Toinen tehtävä, joka sillä oli yhteinen toisen altaan kanssa, oli johtaa vesiliikennettä varten vettä altaasta Seineen johtaviin kanaviin (Canal Saint-Denis ja Canal Saint-Martin).
Ensimmäistä allasta ympäröivät 1800-luvun alussa puutarhat, joissa pariisilaiset viettivät vapaa-aikaansa, kesällä kävellen, talvella luistellen altaan jäällä. Mutta teollistumisen myötä allas menetti 1850-luvulta lähtien merkityksensä vapaa-ajan viettopaikkana. Sen rannoille nousi suuri joukko varastorakennuksia, ja vuosisadan lopulla alueesta tuli tukkukaupan keskus.
Vuonna 1832 Pariisia koetteli suuri koleraepidemia. Niistä pariisilaisista, jotka käyttivät Bassin de la Villetten vettä, suurempi osa välttyi tartunnolta kuin Javelin ja Samaritainen pumppulaitoksissa Seinestä saatua vettä käyttävistä, sillä jokeen laskettiin myös Pariisin jätevedet, myös Hôtel-Dieustä tulleet, missä oli lukuisia sairastuneita.
Altaan ylittävän 13 metrin korkuisen ja 85 metrin pituisen Passerelle de la Moselle -nimisen jalankulkusillan, rakensi Armand Moisan[1][2], ja se valmistui vuonna 1882. Sitä korostaa kolmen metrin läpimittainen kello. Kun alkuperäinen kello ei enää toiminut, se vaihdettiin vuonna 1966.
Toinen allas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bassin de la Villetten ensimmäisen ja toisen altaan erottaa toisistaan vuonna 1885 valmistunut Rue de Crimée'n 85 tonnin painoinen nostosilta Pont de Flandre.
Toinen allas, jota usein pidetään osana Canal de l’Ourcqia, on 730 metriä pitkä ja 30 metriä leveä. Alun perin sen rannalla sijaitsi vanha La Villetten kylä.
Altaan pohjoispäässä on pyöreä leventymä, josta erkanevat eri suuntiin Bassin de la Villette, yli 100 kilometrin pituinen Canal de l’Ourcq, joka tuo sinne Ourcq-joen vettä, sekä noin 6647 metrin pituinen Canal Saint-Denis, joka yhtyy Seineen Saint-Denis'ssä. Samaan kanavien risteykseen liittyy myös Darse du Fond-de-Rouvray, kanavalaivojen satama.
Vesiliikenne ja taloudellinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisin kanavien varret kehittyivät 1800-luvun toiselta neljännekseltä lähtien tärkeiksi rahtilaivaliikenteen satamapaikoiksi. Vuosisadan loppupuolelle niiden varsille sekä Pariisiin että nykyisen Seine-Saint-Denis'n departementin alueelle muodostui myös erittäin tärkeitä teollisuusalueita. Samoihin aikoihin Bassin de La Villetten satamaliikenne oli huipussaan ja veti vertoja Bordeaux'n satamalle.
1900-luvulla rahtilaivaliikenteen määrä on vaihdellut. Suurimmillaan se on ollut maailmansotien jälkeisinä taloudellisina nousukausina. Vuosisadan lopulla kanavaliikenne kuitenkin väheni, eikä Bassin de La Villettessä ole enää lainkaan toimivaa rahtilaivasatamaa. Muutoinkin Pariisin kanavien tavaraliikenne on nykyisin vähäisempää kuin koskaan ennen niiden historian aikana. Vuonna 2000 tavaraa kuljetettiin noin miljoona tonnia.
Rahtilaivojen sijasta kanavilla alkoi liikennöidä joukko turistiristeiluksia, joskin niiden kannattavuus oli aluksi heikko. Niistä monien lähtösatamana on Bassin de la Villette.
Kulttuurinen merkitys ja virkistyskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiertoajelualukset käyttävät altaan reunoja satamapaikkanaan ympäri vuoden. Niissä pidetään myös teatteri- ja elokuvaesityksiä sekä konsertteja.
Kesäisin altaan reunalle kerääntyy kalastajia, pétanquen pelaajia ja eväsretkeläisiä. Kesäiltaisin varsinkin sen eteläpuolinen ranta, joka on pidempään auringossa, on usein päästä päähän täynnä ihmisiä. Altaalla harrastetaan myös soutua ympäri vuoden.
Joka vuosi kesäkuussa vietetään altaan juhlaa. Sen rannoilla pidetään konsertteja, erilaisia esityksiä ja näyttelyjä. Juhla päättyy suureen ilotulitukseen, jossa raketit ammutaan jalankulkusillalta.
Vuodesta 2007 suuri osa Quai de la Seinestä on otettu Paris Plages -hankkeen käyttöön. Sinne on perustettu muun muassa ravintoloita, venesatamia, lasten leikkipaikkoja ja pétanque-kenttiä.
Quai de la Seinen varrella toimivat myös Groupe INSEECiin kuuluvat kaupallisen alan oppilaitokset Sup de Pub ja Sup Career.
-
Bassin de la Villette nähtynä jalankulkusillalta kohti Rotonde de la Villetteä. -
Bassin de la Villette nähtynä jalankulkusillalta kohti vanhoja makasiineja. -
Bassin de la Villette talvella jalankulkusillalta nähtynä. Vanhojen makasiinien takana näkyvät taustalla Pantinin suuret myllyt.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bernard Marrey: Le Fer à Paris, s. 82. Pariisi: Picard / Pavillon de l’Arsenal, 1989. ISBN 2-7084-0379-6
- ↑ Familièrement inconnues: Architectures, Paris, 1848-1914, s. 58. Secrétariat d'État à la culture, 1976.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michel Mérille: Le canal de l'Ourcq, Vie et anecdotes. Pariisi: Amarco éditions, 1966. ISBN 2-950957-10-2