Barry Goldwater

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Barry Goldwater
Yhdysvaltain senaattori
Arizonasta
3. tammikuuta 1969 – 3. tammikuuta 1987
Edeltäjä Carl Hayden
Seuraaja John McCain
3. tammikuuta 1953 – 3. tammikuuta 1965
Edeltäjä Ernest McFarland
Seuraaja Paul Fannin
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1909
Phoenix, Arizona, Yhdysvallat
Kuollut29. toukokuuta 1998 (89 vuotta)
Paradise Valley, Arizona, Yhdysvallat
Puoliso
  • Margaret Johnson (vih. 1934; k. 1985)
  • Susan Shaffer Wechsler (vih. 1992)
Tiedot
Puolue republikaanit
Uskonto episkopaalisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Barry Morris Goldwater (2. tammikuuta 1909 Phoenix, Arizona – 29. toukokuuta 1998 Paradise Valley, Arizona) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko. Hän oli Arizonan senaattori vuosina 1953–1965 ja 1969–1987 sekä republikaanisen puolueen presidenttiehdokas vuoden 1964 vaalissa.

Goldwater oli yksi suurimmista yksittäisistä vaikuttajista, jotka muokkasivat republikaanista puoluetta sen aiemmin edustamasta maltillisuudesta selkeästi kohti markkinaliberalismia. Uransa loppua kohden hän ilmaisi usein pettymyksensä kristillisten konservatiivien saavuttamasta vallasta republikaanisessa puolueessa.[1]

Goldwaterin taloudellisina neuvonantajina toimivat taloustieteilijät Milton Friedman ja Paul Snowden, jotka edustivat Chicagon koulukuntaa.[2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldwaterin isä oli syntyjään juutalainen, mutta kääntyi episkopaaliksi voidakseen mennä naimisiin morsiamensa kanssa. Goldwaterin perheen omistama tavaratalo teki perheestä kohtuullisen varakkaan. Goldwater kävi Stauntonin sotilasakatemian ja opiskeli Arizonan yliopistossa[3] valmistuen vuonna 1932.

Toisen maailmansodan aikana Goldwater palveli taistelulentäjänä[3] Intiassa, Burmassa, Kiinassa ja Euroopassa. Hän palasi siviilielämään saavutettuaan kenraalimajurin arvon.[4]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barry Goldwater aloitti poliittisen uransa vuonna 1949. Hänet valittiin senaattiin vuonna 1953,[3] kun hän voitti vaalissa demokraattisen puolueen senaatin ryhmänjohtajan (Senate Floor Leader) Ernest McFarlandin. Vastaava on tapahtunut vain kaksi kertaa historian aikana: Goldwaterin kohdalla ja John Thunen voitettua Tom Daschlen vuonna 2004. Goldwater istui senaatissa kaksi kautta.

Goldwater oli tunnettu antikommunisti muttei koskaan syyttänyt ketään kommunistiksi tai neuvostoagentiksi, edes McCarthyn aikana.

Goldwater oli perustamassa Arizonan NAACP:tä, joka tavoitteli tasapuolisia oikeuksia mustalle väestölle ja edesauttoi rotuerottelun lopettamista Arizonan kansalliskaartissa. Senaattorina Goldwater kannatti vuosien 1957 ja 1960 lakialoitteita mustien ihmisoikeuksien ja äänestysoikeuden parantamiseksi.

Goldwater silti vastusti vuoden 1964 Civil Rights Actia, koska hänestä laki rikkoisi osavaltioiden itsemääräämisoikeutta ja ihmisten oikeutta valita liiketoimikumppaninsa.[5]

Presidentinvaalit 1964

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goldwaterin kampanjajuliste

Ennen Goldwateria republikaaninen puolue ei ollut täysin sitoutunut konservatiivisuuteen, vaan Nelson A. Rockefellerin edustama maltillinen sosiaaliliberalismi oli puolueessa tärkeässä asemassa. Goldwaterin vankka talousliberalismi ja taistelunhaluinen kommunismin vastustaminen huolestuttivat monia hänen omassa puolueessaan. Monet perinteiset republikaanit katsoivat Goldwaterin olevan liian oikeistolainen voittaakseen vaalit.

Goldwater kuitenkin valittiin republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Hän tiivisti ajatuksensa puheessaan vastaanottaessaan ehdokkuuden: "Äärimmäisyyksiin meneminen vapauden puolustamiseksi ei ole mikään pahe. Muistuttaisin myös, että maltillisuus oikeuteen pyrkimisessä ei ole mikään hyve." Tinkimättömän periaatteellinen Goldwater oli tämän jälkeen helppo leimata äärimmäisyysmieheksi.

Goldwater vaati Vietnamin sodan suhteen nopeita päätöksiä. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen tulisi joko pysyä kokonaan pois Vietnamin sodasta tai käyttää kaikkia voimavarojaan sodan nopeaan voittamiseen. Goldwater puhui mahdollisuuksista käyttää ydinasetta Vietnamissa, mutta ei suoranaisesti viitannut tekevänsä näin mikäli hänet valittaisiin. Demokraatit kuitenkin tarttuivat tähän kommenttiin muun muassa kuuluisassa Daisy-mainoksessa, jossa pieni tyttö näytettiin laskemassa päivänkakkaran terälehtiä samaan aikaan kun miesääni suoritti ydinohjuksen lähtölaskua. Mainoksella Goldwater pyrittiin esittämään vastuuttomana sotahulluna, joka saattaisi presidenttinä ollessaan aloittaa ydinsodan. Goldwater kannatti perusteellista sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta ja keskushallinnon aluetukien välitöntä lakkauttamista.

Goldwaterin kanta ihmisoikeuslainsäädännön suhteen sai lievää kannatusta vuoden 1964 presidentinvaaleissa. Valtaosa vuoden 1964 ihmisoikeuslainsäädäntöä vastustaneista senaattoreista ja edustajainhuoneen edustajista oli Yhdysvaltojen eteläosien demokraatteja ja rotuerottelua kannattavat osavaltiot olivat vuosikymmenien ajan äänestäneet pääasiassa demokraattisen puolueen ehdokkaita. Goldwater oli myös melko haluton vetoamaan kasvavaan tyytymättömyyteen monien valkoisten keskuudessa. Goldwater kuitenkin sai suurimman osan valitsijamiehistään etelävaltioista, ja vuoden 1964 vaaleja voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä askelina siinä, että etelästä tuli republikaanien tukialuetta.

Demokraattien ehdokas Lyndon B. Johnson voitti Goldwaterin vaaleissa saaden 60,9 % valtakunnallisista äänistä Goldwaterin 38,4 % vastaan. Kaksipuoluejärjestelmässä Johnsonin voittomarginaali oli suuri ja hän sai prosenteilla mitattuna itselleen Yhdysvaltojen historian suurimman äänipotin sitten George Washingtonin. Osavaltioiden valitsijamiesäänet jakaantuivat Johnsonille 486–52.

Vaalien jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goldwater ja presidentti Ronald Reagan Valkoisessa talossa 1984

Elokuvanäyttelijänä työskennellyt ja aiemmin demokraattista puoluetta kannattanut Ronald Reagan kiinnostui republikaanisesta puolueesta Goldwaterin vaalikampanjasta ja -teemoista inspiroituneena. Vuonna 1966 hän pyrki Goldwaterin kehotuksesta Kalifornian kuvernööriksi ja tuli valituksi. Goldwater palasi senaattiin vuonna 1969 ja palveli senaattorina aina vuoteen 1987 asti, jolloin vetäytyi politiikasta. Hän kuitenkin jatkoi Yhdysvaltojen tilanteen ja entisen puolueensa kommentoimista aina kuolemaansa saakka.

Watergate-skandaalissa Goldwater vaati menestyksekkäästi presidentti Nixonia eroamaan.[6] "Goldwater-hetki" tarkoittaa nykyään hetkeä, jona vaikutusvaltainen poliitikko kääntyy avoimesti omasta puolueestaan tulevaa presidenttiä vastaan.

Goldwater inhosi "jokaista likaista temppua käyttävää" Johnsonia ja "kaikkein epärehellisintä" Nixonia.[7]

Barry Goldwater oli aktiivinen radioamatööri (kutsumerkki K7UGA).

Ympäristön puolesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldwater tuki voimakkaasti ympäristönsuojelua. Vuonna 1969 hän perusteli kantaansa:

»Koen voimakkaasti, että [Nixonin] hallinto on täysin oikeassa tarttuessaan ankarasti yrityksiin, korporaatioihin ja kuntiin, jotka saastuttavat kansakunnan ilmaa ja vettä. Vaikka uskon vahvasti vapaaseen yritteliäisyyteen ja kaikkeen siihen kuuluvaan, uskon vieläkin vahvemmin kansalaistemme oikeuteen elää puhtaassa ja saasteettomassa ympäristössä. Siksi katson, että kun saastuttamista löytyy, se pitää pysäyttää alkulähteellä, vaikka tämä vaatisi tiukkoja hallituksen toimia kansantaloutemme tärkeitä lohkoja vastaan.[8]»

Homoseksuaalien puolesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostellessaan armeijan homoseksuaalikieltoa Goldwater sanoi: "Kaikki tietävät, että homot ovat palvelleet kunniakkaasti armeijassa ainakin Julius Caesarin ajoista asti."[9]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Barry Goldwater’s War Against The Religious Right Addicting Info. Arkistoitu 25.1.2020. Viitattu 25.1.2020.
  2. ↑ http://www.nytimes.com/1964/10/11/the-goldwater-view-of-economics.html
  3. ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 62. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  4. ↑ MAJOR GENERAL BARRY M. GOLDWATER U.S. Air Force. Viitattu 30.3.2020.
  5. ↑ Donaldson, Gary (2003), Liberalism's last hurrah: the presidential campaign of 1964. pp. 152–79.
  6. ↑ Goldberg (1995), s. 282.
  7. ↑ Mr. Conservative: Goldwater on Goldwater (dokumenttifilmi) HBO. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 7.4.2014.
  8. ↑ Barry Goldwater, The Conscience of a Majority (1969) in Brian Allen Drake, "The Skeptical Environmentalist: Senator Barry Goldwater and the Environmental Management State", Environmental History, (2010) 15#4 pp. 587–611, p. 589
  9. ↑ Ban On Gays Is Senseless Attempt To Stall The Inevitable Los Angeles Times. CMU.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Goldberg, Robert Alan: "Barry Goldwater" (1995), johtava tieteellinen elämäkerta.
  • Hess, Karl: In A Cause That Will Triumph: The Goldwater Campaign and the Future of Conservatism (1967), Goldwaterin puheenkirjoittajan muistelmat
  • Edwards, Lee: Goldwater (1995)
  • Matthews, Jeffrey: "To Defeat a Maverick: The Goldwater Candidacy Revisited, 1963–1964." Presidential Studies Quarterly, Vol. 27, No. 4, Rules of the Game: How to Play the Presidency (Fall, 1997), s. 662-678.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barry_Goldwater&oldid=21659394”