Barrikadeilta pankkimaailmaan
| Barrikadeilta pankkimaailmaan Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 |
|
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Björn Wahlroos |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2021 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 384 sivua, 16 numeroimatonta kuvasivu |
| ISBN | 978-951-1-41751-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Barrikadeilta pankkimaailmaan: Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992 on Björn Wahlroosin kirjoittama muistelmateos. Se kattaa hänen elämän 40. ikävuoteen saakka. Kirjan on julkaissut Otava vuonna 2021.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wahlroos esittelee kirjansa tarkoituksen: "Muistelmieni ensisijaisena tarkoituksena on tarjota lukijoille näkökulma Suomen elinkeinoelämän kehitykseen 1980-luvun kasinotalouden murroksesta 2020-luvun haastavaan digitalouteen."[1] Teos alkaa kuitenkin kauempaa, luvulla Perintötekijät, jossa hän käy läpi sukuhistoriaansa 1700-luvulta alkaen. Värikkäästä isästään, kansliapäällikkö Bror "Buntta" Wahlroosista hän luo kolmen sivun mittaisen pikakuvan.[2] Sen jälkeen isä katoaa hakemistosta, koska hänet mainitaan tekstissä vain nimellä "isä"[3].
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wahlroos käy kirjassaan ensimmäisen kerran läpi nuoruusvuosiensa radikalismia, joka alkoi valinnasta koulun teinikunnan puheenjohtajaksi. Vielä opintojen alkuvaiheessa hän oli perustamassa Sosialistiset Taloustieteiden Opiskelijat ry:tä, mutta pian hän alkoi vieraantua joukoista. Lopullinen välirikko tuli, kun taistolaisaktiivi pyysi häntä tutkimaan isän, Bror Wahlroosin, papereita.[4]
Wahlroos antaa Yhdyspankin näkökulmasta kuvan aikanaan suurta julkisuutta saaneista yritysmaailman tapahtumista, kuten Kouri-kaupoista[5] ja Wärtsilän kriisivaiheista,[6] jolloin hän oli pankissa jo merkittävässä asemassa.
Yhdyspankki-aikansa finanssimaailman kiemuroiden kuvauksien keskelle Wahlroos upottaa muutaman rivin mittaisia muotokuvia alan toimijoista, joista hän käyttää usein kutsumanimiä[7]. Ilpo "Ipu" Santalan nimitys Postipankin toimitusjohtajaksi oli hänen mielestään "suuren luokan virhe, sillä Santala ei sopinut tehtävään sen enempää luonteensa, ammattitaitonsa kuin kokemuksensakaan puolesta" – – eikä tämä "osoittanut pienintäkään kunnioitusta pankkitoimintaa ja pörssikauppaa ohjaavaa säännöstöä kohtaan".[8] Carl-Olaf "Homi" Homénin kuvaa hän muotoilee: "Rehtinä, sympaattisena ja ehdottoman rehellisenä hänen suomenruotsalaisuutta uhkuva hahmonsa sai joskus suomalaisvuorineuvosten karskissa seurassa hieman operettimaisia piirteitä" – – ja ehkä siksi "hän oli – – suosittu jäsen Yhdyspankkia lähellä olevien teollisuusyhtiöiden hallituksissa".[9]
Wahlroos ei erityisemmin arvosta sosiologiaa tieteenä. Hän kirjoitti artikkelin omaisuusrikoksista langetettujen tuomioiden pituuden ja kiinnijäämisen todennäköisyyden suhteesta rikosten määrään Suomessa. Hänen tutkimuksensa perusteella niillä olisi yhteys, toisin kuin rikosoikeuden professorit hänen mukaansa väittävät. Hän tarjosi artikkelia Sosiologia-lehteen, joka ei kuitenkaan halunnut julkaista sitä ja siten "vahvisti kaikki sosiologeja koskevat ennekkoluuloni". Myöhemmin se julkaistiin päivitettynä parissa muussa merkittävässä alan lehdessä. Wahlroos kirjoittaa: "En ole sittemmin muuttanut käsitystäni sosiologiasta tieteenä enkä sosiologeista tutkijoina."[10]
Kirjan lopussa on henkilöhakemisto sekä Dramatis personae eli lyhyet esittelyt kirjassa esiintyvistä keskeisistä henkilöistä.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arviossaan Helsingin Sanomissa Tuomo Pietiläinen sanoo, ettei kirja sisällä erityisiä paljastuksia, ja sen merkittävin anti ovatkin sen kuvaukset henkilöistä: kirja "pudottaa myyttisen maineen saaneet johtajat ja pörssimaailman takapirut tavallisten kuolevaisten joukkoon". Hän epäilee, että käsikirjoituksen alkuperäisessä versiossa luonnehdinnat ovat vielä mielenkiintoisempia. Puuduttavina hän pitää osakkeiden kappalehintoja, joiden markkamäärät eivät avaudu nykylukijalle. Historiankirjoitukselle hän uskoo kirjasta olevan merkittävää hyötyä.[11]
Kirjassa on varsinkin alkupuolella huolimattomuuksia ja kömpelyyksiä, ja Pietiläinen huomauttaakin, että kustannustoimittajan editointi olisi ollut paikallaan vaikka arvostaa sitä, että Wahlroos on kirjoittanut kirjan itse eikä turvautunut ammattikirjoittajaan.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wahlroos, Esipuhe s. 11
- ↑ Wahlroos, Perintötekijät, s. 13–22
- ↑ Esimerkiksi: Wahlroos, s. 223, 226, 228
- ↑ Hannele Muilu: Björn Wahlroosin kommunistiaika loppui pyyntöön urkkia isän papereita Yle.fi, uutiset. 14.10.2021. Viitattu 5.11.2021.
- ↑ Wahlroos, Kouri-kaupat, s. 195 alkaen
- ↑ Wahlroos, Vakuutusmiehet sotajalalla, s. 217 alkaen
- ↑ Wahlroos, Esipuhe, s. 11
- ↑ Wahlroos, Vararehtorina, s. 172
- ↑ Wahlroos, Vakuutusmiehet sotajalla, s. 186
- ↑ Wahlroos, Vararehtorina, s. 54–55
- ↑ a b Tuomo Pietiläinen: Karisma ei siirry kirjan sivuille Helsingin Sanomat. 14.10.2021. Viitattu 12.11.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barrikadeilta pankkimaailmaan, Otava.fi
- Juha Keskinen, Suomen Pankin pääjohtajan tiukka puhelu teki Nalle Wahlroosista investointipankkiirin ja ökyrikkaan, Iltalehti.fi 14.10.2021