Bariumsyanidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bariumsyanidi
Tunnisteet
CAS-numero 542-62-1
PubChem CID 10961 ja 6093184
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ba(CN)2
Moolimassa 189,37
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste n. 600 °C[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

[2]

Bariumsyanidi (Ba(CN)2) on barium- ja syanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää apuaineena metallien elektrolyyttisissä pinnoituksissa, rotanmyrkkynä ja orgaanisen kemian synteeseissä.

Huoneenlämpötilassa bariumsyanidi on valkoista kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen dihydraatti (Ba(CN)2·2H2O).[1] Bariumsyanidi on myrkyllistä ja aineelle altistumisesta seuraavat oireet ovat tyypillisiä syanidimyrkytykselle, esimerkiksi hengityksen vaikeutuminen ja huonovointisuus. Bariumsyanidi reagoi happojen kanssa, jolloin muodostuu vetysyanidia.[3][4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumsyanidia valmistetaan neutraloimalla bariumhydroksidia vetysyanidilla ja haihduttamalla vesi pois alhaisessa paineessa.[5] Bariumsyanidia käytetään metallien elektrolyyttisessä pinnoituksessa, muiden syanidien valmistamiseen, rotanmyrkkynä ja orgaanisen kemian synteeseissä.[1][3][4][5]

  1. a b c Ernst Gail, Stephen Gos, Rupprecht Kulzer, Jürgen Lorösch, Andreas Rubo, Manfred Sauer, Raf Kellens, Jay Reddy, Norbert Steier & Wolfgang Hasenpusch: Cyano Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 14.4.2018
  2. Barium cyanide PubChem. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  3. a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 314. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.4.2018). (englanniksi)
  4. a b Jeffrey Wayne Vincoli: Risk Management for Hazardous Chemicals, s. 52. CRC Press, 1996. ISBN 9781566702003 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.4.2018). (englanniksi)
  5. a b Lawrence D. Pesce: Cyanides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 14.4.2018