Bariumsulfidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bariumsulfidi
Tunnisteet
CAS-numero 21109-95-5
PubChem CID 6857597
Ominaisuudet
Molekyylikaava BaS
Moolimassa 169,4
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 200 °C[1]
Tiheys 4,25 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Bariumsulfidi (BaS) on barium- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä käytetään muun muassa muiden bariumyhdisteiden valmistamiseen.

Bariumsulfidi on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä jauhetta, jonka epäpuhtaudet usein värjäävät harmahtavaksi. Kosteassa ilmassa se hapettuu bariumin sulfiitiksi, tiosulfaatiksi, sulfaatiksi tai polysulfideiksi ja hiilidioksidin kanssa reagoidessaan se muodostaa bariumkarbonaattia. Kidevedettömän bariumsulfidin lisäksi tunnetaan kidevedellinen heksahydraatti (BaS·6H2O). Yhdiste liukenee veteen, jolloin muodostuu bariumvetysulfidia ja bariumhydroksidia, jonka vuoksi bariumsulfidin vesiliuokset ovat emäksisiä. Vesiliuoksissa muodostuu helposti polysulfideja, jotka värjäävät liuokset keltaisiksi.[1][2][3][4]

2 BaS + 2 H2O → Ba(HS)2 + Ba(OH)2

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bariumsulfidia valmistetaan bariumsulfaatista pelkistämällä hiilen avulla. Tämä reaktio suoritetaan noin 700 °C:n lämpötilassa. Muodostuva tuote pestään vedellä, jolloin bariumsulfidi liukenee ja siten erottuu liukenemattomista epäpuhtauksista kuten bariumkarbonaatista.[1][3]

BaSO4 + 2 C → BaS + 2 CO2

Toinen tapa valmistaa yhdistettä on bariumin ja rikin kuumentaminen inertissä ilmakehässä.[4]

Ba + S → BaS

Bariumsulfidia käytetään muiden bariumyhdisteiden, kuten bariumkarbonaatin valmistamiseen. Bariumsulfidin ja sinkkisulfaatin välisessä reaktiossa muodostuu sinkkisulfidin ja bariumsulfidin seosta litoponia, jota käytetään valkoisena väriaineena. Bariumsulfidia käytetään myös sähköluminoivina loistaaineena Eu2+-ionin toimiessa aktivaattorina. Europiumoksidilla ja litiumfluoridilla seostettua bariumsulfidia voidaan käyttää infrapunavaloon reagoivana loisteaineena. Bariumsulfidia voidaan käyttää myös kumien vulkanoinnissa.[1][2][3]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 285. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. a b Patrick M. Dibello , James L. Manganaro, Elizabeth R. Aguinaldo, Tariq Mahmood & Charles B. Lindahl : Barium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003 Teoksen verkkoversio Viitattu 22.03.2013
  3. a b c Robert Kresse, Ulrich Baudis, Paul Jäger, H. Hermann Riechers, Heinz Wagner, Jochen Winkler & Hans Uwe Wolf: Barium and Barium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 22.03.2013
  4. a b Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 141. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.03.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.