Bariumperkloraatti
| Bariumperkloraatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ba(ClO4)2 |
| Moolimassa | 336,23 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 505 °C[1] |
| Tiheys | 3,2 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 3120 g/l (25 °C)[1] |
Bariumperkloraatti (Ba(ClO4)2) on barium- ja perkloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pyrotekniikassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa bariumperkloraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen. Bariumperkloraatista tunnetaan myös kidevedelliset tri- ja tetrahydraatit (Ba(ClO4)2·3H2O ja Ba(ClO4)2·4H2O). Bariumperkloraatti liukenee runsaasti veteen ja liukenee lisäksi poolisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin ja asetoniin. Aine on vahva hapetin.[1][2][3]
Bariumperkloraattia valmistetaan bariumkarbonaatin ja perkloorihapon tai ammoniumperkloraatin reaktiolla. Vaihtoehtoinen tapa on bariumkloridin tai -kloraatin hapetus elektrolyyttisesti.[2][3]
- BaCO3 + 2 HClO4 → Ba(ClO4)2 + 4H2O + CO2
Bariumperkloraattia käytetään pyrotekniikassa vihreän valon tuottamiseen[2][3]. Yhdistettä käytetään myös kuivausaineena[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-50. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 274. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 86. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.4.2023). (englanniksi)
- ↑ Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: "Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.