Banco di Roma
| Banco di Roma | |
|---|---|
| Perustettu | 1880 |
| Lakkautettu | 1992 |
| Kotipaikka |
Rooma,  Italia |
| Toimiala | Pankki |
Banco di Roma oli italialainen pankki, joka perustettiin vuonna 1880 Roomaan. Vuonna 1992 se sulautui yhdessä Banco di Santo Spiriton ja Cassa di Risparmio di Romanin kanssa uuteen yhtiöön nimeltä Banca di Roma.
Banca di Romasta puolestaan tuli Capitalian emoyhtiö ja siitä tuli osa UniCredit-konsernia vuonna 2007.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Katolinen pankki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Banco di Roma perustettiin 9. maaliskuuta 1880 joidenkin roomalaisten aatelisten aloitteesta voimakkaan kaupunki- ja taloudellisen kehityksen aikana. Roomasta oli tullut äskettäin kuningaskunnan pääkaupunki. Prinssi Sigismondo Giustiniano Bandini, Bomarzo Francesco Borghesen herttua ja markiisi Giulio Merenghi tapasivat Rooman toimistossaan notaari Scipione Vicin. Banco di Roman alkupääoma oli kuusi miljoonaa liiraa ja jota voitiin nostaa enintään 20 miljoonaan liiraan. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin prinssi Placido Gabrielli, joka oli yksi suurimmista osakkeenomistajista[1] .
Paikallisena instituutiona syntynyt pankki osoitti kansainvälistä kunnianhimoa uuden vuosisadan alussa Ernesto Pacellin johdolla: muutaman vuosikymmenen aikana avattiin sivukonttorit kaikkialle Italiaan ja se oli ensimmäinen italialainen pankki, joka avasi vuosina 1901–1914 sivukonttorit ulkomaille. Genovan haaratoimisto perustettiin 2. tammikuuta 1901, ja saman vuoden marraskuussa seurasi Torino. 22. tammikuuta 1902 Pariisin sivuliike avattiin ja 4. lokakuuta 1906 Vallettassa (Malta). Seuraavat avaukset olivat 18. joulukuuta 1909 Napoli, 15. tammikuuta 1910 Barcelona ja 18. marraskuuta 1910 Firenzen sivuliike[2] (lähde Luigi De Rosa, Banco di Roman historia, huhtikuu 1989). Kaksi suurta kansallista pankkia, Banca Commerciale Italiana ja Credito Italiano, kuitenkin estivät laajentumisen Italiassa: siksi Banco di Roma valitsi laajentumisen Välimeren alueelle[3], erityisesti Libyaan.
Laajentumiseensa Italiassa Banco turvautui pääoman korotuksiin, josta syystä Rooman aateliston osuus osakepääomassa väheni Credito Nazionalelle, joka oli italialaisten katolisten pankkien omistama pankki ja jota Banco di Roma itse rahoitti. Vuonna 1914 pankin oli tappioiden vuoksi aliarvioitava pääomaansa[4] . Italian keskuspankki auttoi Banco di Romaa toipumaan kriisistä.[5]
Kansallistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1921 Banco oli jälleen kriisissä, ylivelkaantunut Italian keskuspankille. Hallitus ja keskuspankki rahoittivat Banco di Romaa uudelleen pelätessään toisen pankin romahdusta Banca Italiana di Sconton jälkeen. Fasismin myötä Banco di Roma siirtyi vuonna 1923 National Mobiliar Society -yhtiön hallintaan, omistuksesta oli 26% Consorzio-Sovvenzionilla ja 26% Banca Commerciale Italianan ja Credito Italianon hallinnassa[4].
Toisen maailmansodan alussa, Felice Guarnerin johdolla, Bancolla oli laaja läsnäolo kaikkialla Italiassa ja sillä oli merkittävä kansainvälinen verkosto, erityisesti Välimerellä, Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa.
Laajentuminen jatkui sodan jälkeen ja jatkui 1950- ja 1960-luvuilla sekä Italiassa että ulkomailla. Kansainvälinen läsnäolo oli vakiinnuttanut 1970-luvun jälkeen Commerzbankin, Crédit Lyonnais'n ja Banco Hispano-Americanon kanssa tehdyn Europartners-yhteistyösopimuksen kanssa ja avaamalla uudet konttorit ja edustustot kaikilla markkinoilla Pohjois-Amerikasta Itä-Aasiaan.
Vuonna 1991 alkoi sulautumisprosessi, mikä johti Banca di Roman syntymiseen 1. elokuuta 1992.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Benny Lai. Finanze e finanzieri vaticani tra l'Ottocento e il Novecento: da Pio IX a Benedetto XV. Arnoldo Mondadori Editore, 1979
- ↑ Luigi De Rosa: Storia del Banco di Roma. Banco di Roma, 1982.
- ↑ Giampaolo Conte: National Struggle in Foreign Market. Eurasian Studies, 26 toukokuu 2016, nro 1-2. Brill. doi:10.1163/24685623-12340020 ISSN 1722-0750 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Napoleone Colajanni, Storia della banca italiana, Roma, Newton Compton, 1995
- ↑ Banca d'Italia sull'Enciclopedia Garzanti dell'Economia, Milano, Garzanti, 2001
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fusioni bancarie cesaregeronzi.it. Arkistoitu 23.10.2009. (italiaksi)