Balttipataljoona
| Balttipataljoona | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1918–1920 |
| Koko | Armeijaryhmä |
| Sodat ja taistelut | Viron vapaussota |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | eversti Constantin von Weiss |
Balttipataljoona (saks. Baltenregiment, vir. Balti rügement) oli balttiansaksalaisista muodostettu Viron vapaussodan aikainen sotilasyksikkö, joka kuului virolaisiin joukkoihin ja taisteli puna-armeijaa vastaan vuosina 1918–1920.
Balttipataljoona synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan päättyessä marraskuussa 1918 Viron alue oli Saksan keisarillisen 8. armeijan miehittämä. Pian sen jälkeen bolševikkien puna-armeija aloitti hyökkäyksen valloittaaksen saksalaisten miehittämä entinen keisarillisen Venäjän alue takaisin, johon itsenäistynyt Viron tasavalta kuului. Marraskuun 26. 1918 Viron pääministeri Konstantin Päts neuvotteli balttiansaksalaisten edustajien kanssa saadakseen heidät mukaan Viron tasavallan puolustamiseen bolševikkeja vastaan, jotka olivat marraskuussa aloittaneet hyökkäyksen Viron alueelle. Tältä pohjalta Virossa asuneet baltiansaksalaiset alkoivat muodostaa omaa sotilasyksikköään. Baltiansaksalaiset tulivat merkittäviltä osin Tarton ja Latvian yliopiston baltiansaksalaisista opiskelijoista. Baltiansaksalaiset alkoivat perustaa Rakveressä omaa sotilasyksikköään, balttipataljoonaa, josta tuli osa Viron tasavallan armeijaa, sen 5. rykmenttiä. Balttiansaksalaisen yksikön komentajaksi tuli keisarillisen Venäjän armeijassa toiminut eversti Constantin von Weiss. Keskeisessä roolissa balttipataljoonassa oli myös ratsumestari Viktor von zur Mühlen. Vuoden 1919 alussa yksikön kokonaisvahvuus oli lähes 800 miestä. Viron vapaussodan kestäessä balttipataljoonan vahvuus kohosi 1 350 sotilaaseen, joista 920 oli baltisaksalaisia loppujen ollessa virolaisia ja venäläisiä. Loppukeväästä 1919 balttipataljoonaa alettiin kutsua pataljoonan sotilasmäärän kasvun myötä Balttirykmentiksi. [1]
Balttipataljoona Viron vapaussodassa ja valkoisten venäläisten hyökkäyksessä Pietariin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balttipataljoona oli mukana tammikuun alussa 1919 virolaisten vastahyökkäyksessä, jonka seurauksena Narvan rajakaupunki siirtyi virolaisjoukkojen haltuun. Tärkeänä osana tässä vastahyökkäyksessä oli myös suomalaisvapaaehtoisten I Suomalainen Vapaajoukko johtajanaan majuri Martin Ekström.
Loppukeväästä 1919 tilanne sodassa muuttui, kun virolaiset työnsivät bolševikkijoukot etäämmälle Viron alueelta. Taisteluun Venäjän maaperällä olivat liittyneet mukaan myös valkoiset venäläiset johtajanaan kenraalimajuri Aleksandr Rodzjanko. Joukot aloittivat hyökkäyksen Narvasta itään 13. toukokuuta 1919 ja etelämpänä Petserin alueella 24. toukokuuta. Vastuu sodasta bolševikkeja vastaan siirtyi virolaisilta ja sen komentajalta Johan Laidonerilta 16. kesäkuuta valkoisten venäläisten Alexander Rodzjankolle. Balttipataljoona osallistui Petserinalueelta edenneen valkoisten venäläisten ja virolaisjoukkojen yhtymään, jossa valkoisten venäläisten ratsujoukkojen komentajana oli kenraali Stanisław Bułak-Bałachowicz.[2], [3] Elokuun alussa 1919 puna-armeija aloitti vastahyökkäyksen 60 000 miehen joukoilla ja takaisinvalloitti 5. elokuuta Jaaman ja 26. elokuuta Pihkovan.[4]
Valkoisten venäläisten joukoista muodostettiin elokuussa Luoteis-Venäjän armeija komentajanaan kenraali Nikolai Judenitš. Se aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Pietarin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Pietarin–Lugan rata, ja sen jälkeen Pietarin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Balttipataljoona kuului aiemmin Länsi-Venäjän vapaaehtoisen armeijaan kuuluneeseen 2 000 sotilaan prinssi Lievenin joukkoihin. Judenitšin johtama armeija koki Pietarin porteilla tappion marraskuun alussa ja joutui aloittamaan perääntymisen. Osana Judenitšin armeijaa balttipataljoona perääntyi myös Viron tasavallan alueelle puolustaen virolaisjoukkojen rinnalla Narvan rintamaa. Bataljoona siirtyi jo 8. marraskuuta osaksi Viron armeijaa. [5]
Rauha Neuvosto-Venäjän ja Viron välillä solmittiin Tartossa 2. helmikuuta 1920. Balttipataljoona palasi Rakveren varuskuntaan 23. heinäkuuta 1920. Rykmentin alasajo alkoi elokuussa 1920. Balttipataljoonasta kaatui 71 sotilasta ja haavoittui 118.
Balttipataljoonan muisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Balttipataljoonan kunniaksi pystytettiin Tallinnaan Viron tiedeakatemian puistoon muistomerkki, joka kertoo balttiansaksalaisten osallistumisesta Viron nuoren tasavallan vapaustaisteluun. Muistomerkki pystytettiin 1920-luvulla Viron saksalaisen kulttuurihallinnon rakennuksen puistoalueelle.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Trei, Armand: Unustatud rugement Harjumaa, nro. 69. 21.9.2007. Viitattu 18.9.2020. (viroksi)
- ↑ Traksmaa, August: Lühike vabadussõja ajalugu, p. 141
- ↑ Zetterberg:Viron historia, s. 508.
- ↑ Polvinen, Tuomo:Venäjän vallankumous ja Suomi - 2, s. 247.
- ↑ Vyacheslav Rumyantsev: Liven Anatoli Pavlovich HRONOS-projekti. 2003. Viitattu 29.5.2019. (venäjäksi)
- ↑ Mark R. Hatlie: Memorial for the Baltenregiment in Tallinn Sites of Memory. 2003. Viitattu 1.12.2019. (saksaksi)