Balin
Balin on kääpiö J. R. R. Tolkienin kirjoissa. Balinista kerrotaan pääosin Hobitissa, mutta hänellä on myös pieni sivuosa Taru sormusten herrasta -teoksessa.
Balin kirjoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balin oli yksi kolmestatoista kääpiöstä, jotka lähtivät Yksinäiselle vuorelle hakeakseen takaisin aarteen, jonka Smaug-lohikäärme oli kääpiöiltä varastanut vuosisatoja sitten. Balin oli toiseksi vanhin kääpiöistä, seuraavana Thorin Tammikilven jälkeen. Gandalf-velho, joka myös otti osaa retkeen, valitsi kääpiöille voroksi (eli aarteenmetsästäjäksi) Bilbo Reppulin, jolloin retkikunnan lukumäärä oli 14 plus Gandalf.
Joukkio koki monia seikkailuja ennen Yksinäiselle vuorelle pääsyä, ja Balin kiintyi Bilboon muita kääpiöitä enemmän, ja heistä tuli hyviä ystäviä. Yksinäisellä vuorella lohikäärmeen kuoltua tuli Esgarothista sekä Synkmetsästä ihmisiä ja haltioita Vuoren aarretta etsimään (he luulivat kääpiöiden saaneen surmansa). Useiden käänteiden jälkeen alkoi Viiden armeijan taistelu, josta on kerrottu Hobitissa. Bilbo palaa kotiinsa Gandalfin seurassa, ja kirjan lopussa Gandalf tulee Bilboa tapaamaan Balinin kanssa.
Balinista ei ole paljon tietoa kirjoissa. Hänellä on ainakin yksi veli, Dwalin, ja hän on korkea-arvoinen kääpiöiden joukossa. Balin vei retkikunnan valtaamaan takaisin Moriaa (entistä Khazâd-dumia), joka oli joutunut örkkien käsiin (sekä Durinin Turman). Balin tuhosi örkkien vallan Moriassa ja julistautui Morian ruhtinaaksi. Arvonimeään hän ei saanut kauan pitää, sillä hänet surmattiin ja haudattiin yhteen sen saleista.[1] Sormuksen ritarit löysivät hänen hautansa samannimisessä teoksessa.[2]
Balin elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hobitti-elokuvissa Balin on kirjaversiosta poikkeavasti seurueen vanhin kääpiö. Häntä näyttelee Ken Stott.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tolkien, J.R.R.: Hobitti, eli sinne ja takaisin. Suomentanut Kersti Juva, runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15486-5
- ↑ Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten Herrasta. Suomentanut Kersti Juva, Eila Pennanen, runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14098-8