Back Door

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Back Door
Tiedot
Toiminnassa 1971–1977, 1986, 2003
Tyylilaji jazz-rock, fuusiojazz, soitinmusiikki
Kotipaikka Blakey Ridge, Yorkshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli englanti
Jäsenet

:Alkuperäisjäsenet:

Colin Hodgkinson
Ron Aspery
Tony Hicks
Myöhemmissä kokoonpanoissa:
Dave McRae
Adrian Tilbrook
Rod Mason
Levy-yhtiö

:: Warner Bros. Records
Cultural Foundation

Back Door oli vuonna 1971 perustettu brittiläinen jazz-rock-trio.

Soittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colin Hodgkinson tapasi Ron Asperyn molempien soittaessa Eric Delaneyn yhtyeessä. Kaksikko alkoi suunnitella oman yhtyeen perustamista vuoden 1969 tienoilla, ja lopulta Back Door toteutui 1971. Trion kolmanneksi jäseneksi saatiin rumpali Tony Hicks.

Hodgkinson soitti sähköbassoa omaperäisellä tavalla ja teki siitä pikemminkin soolosoittimen kuin osan yhtyeen rytmisektiota. Back Doorin erityislaatuinen jazz-rock teki yhtyeestä suositun vakituisessa keikkapaikassaan, joka oli The Lion Inn Blakey Ridgessä, Yorkshiressä.lähde?

Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita yhtyeestä, koska sillä ei ollut laulusolistia. Niinpä yhtye päätti levyttää nimeään kantavan esikoisalbuminsa itse. Se äänitettiin kahdeksassa tunnissa Ampexin 4-raitaisella miksauslaitteella ja koostettiin seuraavana päivänä neljässä tunnissa. Siitä teetetettiin RCA:lla noin tuhat kopiota ja niitä myytiin Lion Innissä ja paikallisissa levykaupoissa.lähde?

Levy kulkeutui New Musical Express -musiikkilehden pääkonttoriin Lontoossa, ja lehden toimittaja Charles Shaar Murray teki levystä myönteisen arvostelun. Yhtyeen nimi alkoi esiintyä muissakin lehdissä ja Back Door alkoi soittaa vakituisesti The Senate -nimisessä paikassa Peterleessä.lähde?

Yhtyeen suosio kasvoi edelleen kun heitä pyydettiin soittamaan kahden viikon ajan Ronnie Scottin klubilla Lontoossa Chick Corean lämmittely-yhtyeenä. Esiintymistä pidennettiin lopulta viikolla. Levy-yhtiöiden asenne yhtyettä kohtaan muuttui, ja monista saamistaan tarjouksista trio päätti hyväksyä Warner Brothersin. Yhtye hylkäsi tarjouksen Richard Bransonilta, joka oli tuolloin vasta perustamassa Virgin Recordsia. Warner Brothers sitten julkaisi uudelleen Back Door -esikoisalbumin. Muun muassa MUSA-lehden toimittajista Kari Kantalainen ja Dave Nummelin valitsivat sen vuoden 1973 kärkikymmenikköön.[1]

Vuonna 1974 trio matkusti New Yorkiin äänittämään toista albumiaan 8th Street Nites. Sen tuotti Creamin entinen tuottaja Felix Pappalardi. Albumi oli ensimmäinen Back Doorin levy jolla oli mukana laulua. Sitä esitti Hodgkinson, koska hän oli yhtyeen "vähiten huono" laulajalähde?. Pappalardi myös soitti muutamilla raidoilla. Albumin myötä yhtye teki kiertueen Yhdysvalloissa Emerson, Lake & Palmerin ollessa pääesiintyjä. Seuraavillakin kiertueilla yhtye oli vielä tavallisesti toisena esiintyjänä. Näistä voisi mainita konsertit The J. Geils Bandin mukana Yhdysvalloissa ja Alexis Kornerin mukana Saksassa. Tämä johti pitkäaikaiseen yhteistyöhön Kornerin ja Hodgkinsonin välillä. Kotimaassaan yhtye teki pääesiintyjänä yliopistokiertueen.lähde?

Back Doorin äänittäessä kolmatta LP-levyään Another Fine Mess pianisti Dave McRae oli jo liittynyt kokoonpanoon. Hän oli ennestään Tony Hicksin ystävä ja he olivat tutustuneet Australiassa. Back Door muutti hieman tyyliään tällä albumilla ja käytti enemmän efektejä, elektronista prosessointia ja soundeja. McRaen pesti yhtyeessä kesti kuitenkin vain noin vuoden ja hän ei ollut enää mukana vuoden 1976 albumilla Activate. Sama koskee rumpali Tony Hicksiä. Tämän tilalle tuli Adrian Tilbrook. Activate-albumin tuotti Carl Palmer. Samoihin aikoihin yhtye oli kotimaan kiertueella italialaisen P.F.M.-yhtyeen kanssa.[2]

Activaten julkaisun jälkeen yhtye soitti vähemmän yhdessä ja lopulta hajosi vuoden 1977 tienoilla. Aspery jatkoi sessiomuusikkona ja Hodgkinsonia työllistivät The Spencer Davis Group, Alexis Kornerin konsertit, Jan Hammer, Whitesnake ja The Mahavishnu Orchestra.lähde?

Back Doorin alkuperäinen kokoonpano liittyi jälleen yhteen vuonna 1986, jolloin tarkoituksena oli soittaa yksi konsertti Ronnie Scottin klubilla. Sitä seurasi kuitenkin vielä lyhyt kotimaan kiertue.

Vuonna 2003 Back Doorin alkuperäinen miehistö kokoontui jälleen levyttääkseen albumin nimeltään Askin' the Way. Se koostuu kolmestatoista uudesta kappaleesta ja kuudesta vanhasta, uudelleen työstetystä suosikkikappaleesta. Tony Hicks soitti tämän albumin parilla raidalla myös hanuria. Virallinen uusintaesiintyminen tapahtui The Lionissa Blakey Ridgessä, missä yhtye oli aloittanut toimintansa vuonna 1971. Sitten yhtye soitti vielä muutamia keikkoja. Ron Aspery oli kuitenkin sairastellut jo melko pitkään ja joutui lopettamaan esiintymiset. Hän kuoli saman vuoden joulukuun 10. päivänä kotonaan Saltdeanissa Sussexissa.lähde?

Yhtye soitti muutamia konsertteja vuonna 2005 Rod Masonin ollessa saksofonistina.

Tony Hicks kuoli Sydneyssä, Australiassa 13. elokuuta 2006.

Vuonna 2007 Colin Hodgkinson muodosti uuden trion nimeltään Colin Hodgkinson Group ja sen muut jäsenet olivat Rod Mason ja rumpali Paul Robinson. Vuonna 2008 he julkaisivat albumin nimeltä Back Door Too!, jossa Back Doorin vanhojen kappaleiden lisäksi on joukko uusia.

Levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tätä mieltä MUSA-miehet ... MUSA-miesten Top 10 1973. MUSA, 1974, 3. vsk, nro 1, s. 6. Pirkkala: Graafinen Kustannus Oy.
  2. ↑ New Musical Express, 1976, nro April 10, s. 52. Lontoo: Eric Jackson / IPC Magazines Ltd.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Allmusic (englanniksi, viitattu 28.9.2011)
Tämä yhtyeeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Back_Door&oldid=22328441”