BSCI (yritysvastuujärjestelmä)
Business Social Compliance Initiative ("Aloite liiketoiminnan sosiaalisesten määräysten noudattamisesta", BSCI) on yritysten johtama yritysten tehtaita tarkastava vastuujärjestelmä.[1] Eurooppalainen yritysten liitto, Foreign Trade Association (FTA), nykyisin Amfori, perusti järjestelmän vuonna 2003 tarjotakseen yrityksille vastuullisen ja toimivan järjestelmän parantaa sosiaalisten määräysten noudattamista useiden valtioiden välisissä toimitusketjuissa[2]. Alun perin tarkastuksia tehtiin vaatetehtaisiin, mutta nykyisin kohteena ovat kaikki teollisuudenalat.[1]
BSCI:tä käytetään tarkastamaan tehtaita valtioissa, joissa työoikeuksien loukkaukset ovat Amforin mukaan yleisiä. Se listaa riskivaltioiksi 132 valtiota.[1]
BSCI ei edellytä, että työntekijöille maksettaisiin elämiseen riittäviä palkkoja, vaan perustarkastustasolla vaatimus on tuotantovaltion lakien mukainen vähimmäispalkka[1].
Vuonna 2011 tehtaista enemmistö eli 69 % sijaitsi Kiinassa, 8 % Bangladeshissa, 7 % Intiassa, 5 % Turkissa, 2 % Vietnamissa ja 1 % tai vähemmän muissa valtioissa.[1].
Vuonna 2013 romahtanut bangladeshilainen Rana Plaza -tehdas oli BSCI-auditoitu vain kuukausia ennen katastrofia.[3]
Tarkastettavat työoikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]BSCI tarkastaa 11 työoikeuden toteuttamisen tehtaissa: saako työntekijä oikeudenmukaista palkkaa; onko työntekijällä oikeus järjestäytyä ja käydä työehtoneuvotteluja; järjestääkö yhtiö hyvinvoivan ja turvallisen työympäristön arvioiden riskit ja tehdäkseen kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen ja vähentääkseen vaaroja; tarjoaako yhtiö erityistä suojelua alaikäisille työntekijöille; että yhtiö ei osallistu mihinkään pakkotyön tai ihmiskaupan muotoihin; että yhtiö ei suvaitse mitään korruption, kiristyksen, kavalluksen tai lahjonnan muotoja; tarjoaako yhtiö tasa-arvoiset mahdollisuudet eikä syrji työntekijöitä; noudattaako yhtiö työaikalakia; että yhtiö ei palkkaa työntekijöitä, jotka ovat nuorempia, kuin laissa määritelty alaikäraja; palkkaako yhtiö työntekijät laillisten kirjallisten työsopimusten avulla; ja tekeekö yhtiö tarpeelliset toimenpiteet välttääkseen ympäristön pilaantumisen.[4]
Jäsenyhtiön on noudatettava valtion lakia ja BSCI:n listaamia työoikeuksia sekä tiedotettava työntekijöitä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sen on "vaikutettava" (tuotantoketjussaan) liiketoimintansa yhteistyökumppaneihin yritysvastuujärjestelmän avulla. Jäsenyrityksen on myös tarjottava järjestelmä, jolla se kerää valituksia ja ehdotuksia työntekijöiltä.[4]
BSCI-järjestelmän tarkoitus on perustua Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työoikeuksia koskeviin julistuksiin ja sopimuksiin; Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ohjeisiin, jotka koskevat ihmisoikeuksia yritystoiminnassa; sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ohjeisiin ylikansallisille yrityksille.[4]
Tarkastustasot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]BSCI-järjestelmässä on kaksi tarkastustasoa, perustarkastus ja vaativampi tarkastus, joista tiukempi "best practises"-tarkastus vastaa järjestöjohtoisen SA8000-järjestelmän tarkastuksen tasoa. Vuonna 2011 BSCI-järjestelmätarkastuksia tehtiin 3893, joista 92,5 % oli perustarkastuksia ja 7,5 % vaativampia tarkastuksia.[1]
BSCI ja SA8000 käyttävät tarkastajinaan samoja tarkastusyrityksiä.[1]
Järjestelmää käyttävät yhtiöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 vastuujärjestelmään kuului yli 1000 yhtiötä. Vaikka yhtiö kertoisi kuuluvansa järjestelmään, kaikki sen tuotteet eivät välttämättä kuulu.[1]
Vuonna 2013 järjestelmään kuuluivat yhtiöistä ja niiden tuotemerkeistä muun muassa Björn Borg, Brothers (RNB Retail and Brands), By Malene Birger, Cottonfield, Designers Remix, Esprit, Gant, Carry Weber, Gina Tricot, IC Companys, InWear, Jackpot, JC, Kuyichi, Lidl, Marc O'Polo, Matinique, Mexx, Noa Noa, Part Two, Polarn O. Pyret, Peak Performance, RNB Retail and Brands, Saint Tropez, Sisters, Soaked in Luxury, Steilmann, Tiger og Sweden, Tom Tailor ja Triumph.[1]
Suomeen rekisteröidyistä yhtiöistä järjestelmää käyttivät vuonna 2013 Halti, Kesko (omistaa Anttilat, Budget Sportit, Intersportit, Kesportit, K-citymarketit), Marimekko, Nanso Group, Reima, S-ryhmä (Mick'sit, Prismat, Pukumiehet, S-marketit, Sokokset) ja Stockmann (Hobby Hallit, Lindexit, Seppälät, Stockmann-tavaratalot), Tokmanni. Suomeen rekisteröidyistä maahantuojayrityksistä järjestelmää käyttivät vuonna 2013 A&M Holmberg, Basic Fashion ja Sultrade.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Outi Moilala: Tappajafarkut - ja muita vastuuttomia vaatteita, s. 94-96. Into Kustannus Oy, 2013.
- ↑ amfori www.amfori.org. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Tokmanni ja S-ryhmä eivät ole allekirjoittaneet vaatetehtaiden turvallisuutta parantanutta sopimusta – parikymppisenä alan pahimmassa onnettomuudessa vammautunut Beauty palaa töihin lastensa vuoksi Yle, 2020
- ↑ a b c amfori www.amfori.org. Viitattu 11.4.2018. (englanniksi)