BMW Schnellbomber I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
BMW Schnellbomber I
Alkuperäisten piirrosten mukaan luonnoksen nimi oli Schnellbomber mit kombinierten PTL+TL-Antrieb
Alkuperäisten piirrosten mukaan luonnoksen nimi oli Schnellbomber mit kombinierten PTL+TL-Antrieb
Tyyppi Pommikone
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja BMW
Esitelty 7.1944
Valmistusmäärä 0 kpl

BMW Schnellbomber I oli toisen maailmansodan aikana kehitetty suunnitteluasteelle jäänyt saksalainen pitkän kantaman pommikone. Projekti oli jatkumoa BMW:n aikaisemmin aloittamalle tutkielmalle potkuriturbiinimoottorien käytöstä lentokoneissa, joka oli paljolti myös mainostuskeino BMW:n kehitteillä olleille moottoreille.

BMW:n tutkimustyö potkuriturbiinimoottorin käytöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMW oli jo aikaisemmin kesäkuussa tutkinut raportissaan tapoja, joilla heidän uutta kehitteillä olevaa potkuriturbiinimoottoria voitaisiin parhaiten hyödyntää lentokoneissa. Moottorityyppi oli lähes täysin uusi lentoteollisuudelle, joten ei oltu vielä tietoisia siitä kuinka tällaista voitaisiin parhaiten hyödyntää lentokoneissa ja kuinka sellainen tulisi asentaa parhaimman tehon saavuttamiseksi. Lopputuloksena tässä tutkimusraportissa ehdotettiin mm. schnellbomber II:n luonnosta mahdolliseksi ratkaisuksi. Tämän raportin jälkeen BMW kuitenkin jatkoi tutkimustöitä ja laati toisen raportin heinäkuun loppuun mennessä. Näiden raporttien toivottiin toimivan myös mainostuskeinona BMW:n moottoreille sekä lentokonevalmistajien huomion kiinnittämiseksi uuteen moottoriratkaisuun ja sen kysynnän kasvattamiseksi.[1]

Uuden raportin mukaan paras hyöty potkuriturbiinimoottoreista saataisiin kun se toimisi yhdessä turbojettien kanssa. Yhdistelmä kahdesta potkuriturbiinimoottorista sekä kahdesta turbojetistä nähtiin antavan riittävän hyvät suoritusarvot nopealle pommikoneelle. Potkuriturbiinimoottorit antaisivat enemmän lentoaikaa niiden pienemmän polttoaineenkulutuksen vuoksi, sekä lyhentäisivät lentoonlähtömatkaa niiden paremman työntövoiman ansiosta lentoonlähtötilanteissa. Turbojetit taas lisäisivät nopeutta, jonka uskottiin olevan välttämätöntä pitkän kantaman pommikoneille sillä hävittäjäsaattueet eivät voisi olla suojaamassa vihollishävittäjiltä niiden pienemmän toimintasäteen vuoksi. Varmuutta ei kuitenkaan ollut siitä olisiko kulutuksen ja saavutetun lentomatkan kannalta hyödyllisintä käyttää vain potkuriturbiinimoottoreita vai yhdistelmänä molempia moottoreita mutta pienemmällä teholla. Suositukseksi kuitenkin annettiin käyttää pelkästään potkuriturbiinimoottoreita parhaimman lentomatkan saavuttamiseksi.[1]

Seuraavaksi raportissa siirrytään pohtimaan tarkemmin kyseisten moottorityyppien hyötyjä ja haittoja pommikoneissa sekä ohjeistetaan lentokonevalmistajia kehittämään pommikoneita neljällä turbojetillä joista kaksi voitaisiin myöhemmin vaihtaa potkuriturbiinimoottoreihin kun niiden tuotanto saataisiin aloitettua. Lopuksi vielä esitellään BMW:n oma esimerkki pommikoneesta joka hyödyntäisi näitä edellä mainittuja moottoreita tutkimusten mukaan parhaaksi nähdyllä tavalla. Esitetyn luonnoksen nimi on Nopea pommikone potkuriturbiini- ja turbojetti yhdistelmällä.[1]

Schnellbomber I

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMW Schnellbomber I:n tarkoituksena oli toimia esimerkkinä pommikoneesta joka pystyisi hyödyntämään potkuriturbiinimoottoreita yhdessä turbojettien kanssa.[1] Tämä pommikone oli siis sekavoimalähteinen käyttäen voimanlähteenään kahta BMW 028 -potkuriturbiinia, joissa kaksi neliteräistä vastakkain pyörivää potkuria, sekä kahta BMW 018 -turbojettiä. Potkuriturbiinit olivat asennettu siipien taitoskohdalle niiden etuosaan ja turbojetit potkuriturbiinien alapuolelle siipien takaosaan.[2] Turbojetit olivat tarkoitettu antamaan lisänopeutta viholliskoneiden hyökätessä ja potkuriturbiineilla mahdollistettiin sopiva matkalentonopeus pommituskohdetta lähestyttäessä. Koneessa oli lokinsiivet, joiden lyhyempi juuriosa oli nuolikulmaltansa käänteinen ja pidempi loppuosa taaksepäin viistetty.[3] Tähän siipimuotoiluun päädyttiin sillä ne olivat suotuisimmat potkuriturbiinimoottoreille ja helpottivat painopisteen keskittämistä ja laskutelineiden asettamista. Koneen pyrstö oli verrattain pieni lentokoneen kokoon nähden, mutta se oli mahdollista sillä suurin osa polttoaineesta ja pommilastista oli asetettu siipien tyhjään tilaan eikä täten vaikuttanut paljoa koneen painopisteeseen.[1] Päälaskutelineinä toimivat kahdet sisäänvedettävät parilaskutelineet rungon keskiosassa, ja muina laskutelineinä olivat sisäänvedettävä kaksoisnokkapyörä ohjaamon alapuolella sekä siivissä sijaitsevat yksittäiset laskutelineet, joiden tehtävänä oli pitää lentokone tasapainossa sen laskeutuessa tai lentoonlähtiessä.[3] Kokonaisuuteen nähden tämä lentokoneen muotoilu oli tehty tarkoituksella sellaiseksi että se voisi toimia myös neljällä turbojetillä, sillä ne olisivat saatavilla paljon aikaisemmin kuin potkuriturbiinimoottorit; kaksi turbojettiä voitaisiin myöhemmin vaihtaa potkuriturbiineihin kun se olisi mahdollista. Pelkkien turbojettien käyttö kuitenkin tarkoittaisi sitä että pommilastia oli pienennettävä ja toimintasäde pienenisi.[1]

Koneen miehistö koostui kolmesta jäsenestä, ja he olivat paikoitettuna paineistettuun ohjaamoon. Koneen aseistuksena toimivat kaksi etäohjattavaa ja periskooppitähdättävää kahden konetykin ampumoa, joista yksi sijaitsi rungon yläpuolella ja toinen taaksepäin suunnattuna rungon alapuolella. Suurimmillaan kone kykeni kuljettamaan 15 000 kg pommilastia, jota säilytettiin sisäisessä pommiruumassa. Projekti ei koskaan edennyt suunnitteluastetta pidemmälle.[4]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[4] [2] [5]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&032.050000032,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&050.060000050,6 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0250.&&&&00250 m²
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero75 000 kg
  • Polttoainemäärä: 35 120 litraa
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × BMW 109-028 potkuriturbiinia; 4 830 kW (6 570 PS) lentoonlähdössä per moottori
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × BMW 109-018 turbojetti; 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.33,3 - 34,3 kN per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0850.&&&&00850 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0660.&&&&00660 km/h
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero15 544 m

Aseistus

  • 4 × konetykkiä
  • max 15 000 kg pommilasti
  1. a b c d e f Dan Sharp: Luftwaffe - Secret Projects of the Third Reich, s. 19-21. Mortons Media Group Ltd., 2019.
  2. a b Dan Sharp: Luftwaffe Secret Bombers of the Third Reich, s. 129–130. Mortons Media Group Ltd., 2016.
  3. a b Dieter Herwig, Heinz Rode: Luftwaffe Secret Projects - Strategic Bombers 1935-1945, s. 73. Midland Publishing, 2000.
  4. a b Jean-Denis G. G. Lepage: Aircraft of the Luftwaffe, 1935–1945: An Illustrated Guide, s. 186–187. McFarland & Company, Inc., 2009.
  5. Heinz J. Nowarra: Die Deutsche Luftruestung 1933-1945 Vol.1 AEG-Dornier, s. 148. Bernard & Graefe Verlag, 1993.