BL 13,5 tuuman Mk I – IV
| BL 13,5" Mk I – IV | |
|---|---|
 HMS Hoodin kaksiputkinen BL 13,5 tuuman tykein varustettu torni |
|
| Aseen tyyppi | laivatykki |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Palvelushistoria | |
| Valtion käytössä |
Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Woolwich |
| Suunniteltu | 1880 |
| Valmistusmäärä |
Mk I: 4 Mk II & IIa: 13 Mk IIIa-f: 54 Mk IV: 5 |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 67-69 t putki ja lukko |
| Piipun pituus | 405 tuumaa (30 pituuskaliiperia) |
| Kaliiperi | 13,5 tuumaa (342,9 mm) |
| Lähtönopeus | 614 m/s |
BL 13,5 tuuman Mk I – IV oli brittiläinen 30 pituuskaliiperin laivatykki, joka oli palveluskäytössä 1880-luvun lopulta. Se oli asennettuna taistelulaivoihin ja panssariristeilijöihin.
Suunnittelu ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykillä ammuttiin 570 kilogramman ammuksia, joiden propellanttina oli 290 kg ruutia. Ammuksen lähtönopeus oli 614 metriä sekunnissa ja ammus kykeni läpäisemään 720 millimetriä pankkorautaa 910 metrin päästä. Savuttoman ruudin käyttöönoton jälkeen ammusten propellantiksi vaihdettiin 85 kg cordite-44 panoksiin, jotka antoivat 640 m/s lähtönopeuden.
Ammuksissa oli kuparinen tiivisterengas.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Royal Navy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset tykit asennettiin neljälle Admiral-luokan taistelulaivalla, jotka valmistuivat vuosina 1888-1889. Raskaampien tykkien tuoma lisäpaino kasvatti alusten syväyksen reilusta kahdeksasta metristä puolella metrillä. Samoin alusten uppouma kasvoi 810 tonnia. Vastaavia tykkejä asennettiin myös Trafalgar- ja Royal Sovereign -luokkien aluksiin. Kahden ensimmäisen luokan tornien maksimikorkeuskulma oli 13 astetta ja Royal Sovereign -luokan sekä HMS Hoodin 13,5 astetta[1], millä ruutipanoksella saavutettiin 10,93 kilometrin kantama. Kordiitti-45 panoksella kantama oli 11,54 km.
Yksi Mk IIIf* tykki asennettiin vuoden 1900 paikkeilla osaksi Penlee patteria Plymouthiin.[1]
Regia Marina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykkejä myytiin Italialle kolmen Re Umberto -luokan taistelulaivan aseistamiseksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Campbell, NJM: British Naval Guns 1880-1945 No. Warship, 1981, V. vsk, nro 2, s. 96-97. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-244-7 (englanniksi)