Børre Knudsen

Børre Arnold Knudsen
Henkilötiedot
Syntynyt	24. syyskuuta 1937 Vennesla, Länsi-Agderin lääni, Norja
Kuollut	17. elokuuta 2014 (76 vuotta) Paatsivuono, Tromssan lääni, Norja
Muut tiedot
Uskonto	Norjan kirkko
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Børre Arnold Knudsen (24. syyskuuta 1937 Vennesla, Länsi-Agderin lääni, Norja – 17. elokuuta 2014 Paatsivuono, Tromssan lääni, Norja) oli norjalainen luterilainen pappi ja aktivisti, joka oli yksi Norjan tunnetuimmista vapaan abortin sekä Norjan kirkon liberaalien muutosten vastustajana. Hän toimi Norjan kirkolle vaihtoehtoisen kirkollisen rakenteen Strandebarmin rovastikunnan piispana vuosina 1997–2008.

Elämä

Nuoruus ja pappisuran alku

Knudsen syntyi 24. syyskuuta 1937 Venneslassa Norjan Länsi-Agderissa. Knudsenin isä Rolf Knudsen oli pappi, joka joutui pidätetyksi Saksan miehittäessä Norjaa. Silloiset viranomaiset pakottivat Rolf Knudsenin luopumaan pappisvirasta, mutta miehityksen loputtua tämä palasi virkaansa. Børre Knudsen suoritti opintonsa Oslon yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi Bergenissä vuonna 1967. Tätä ennen hän oli avioitunut Ragnhildin kanssa vuonna 1964. He saivat yhteensä viisi lasta. Vuonna 1968 hänestä tuli pappi Pohjois-Norjan Paatsivuonossa (norj. Balsfjord), jonka kirkkoherraksi hän tuli vuonna 1971. Kyseisellä paikkakunnalla hän toimi sen jälkeen koko loppuelämänsä.

Kirkkotaistelijana

Kun Norjassa astui voimaan uusi rajoitukseton aborttilaki vuonna 1978 päätti Knudsen luopua valtiollisesta osasta pappisvirkaansa, mutta hoiti työnsä hengellisen puolen seurakuntalaisten pyynnöstä. Tämän seurauksena hän jäi ilman valtion palkkaa. Tuohon aikaan Norjan kirkon kytkös Norjan valtioon oli sen verran tiivis, että papit katsottiin valtion virkamiehiksi ja heidän palkkansa maksoi valtio. Vuonna 1980 Norjan kirkkoministeri teki hänestä kantelun, mutta alin oikeusaste vapautti Knudsenin syytteistä perustellen tätä sillä, ettei aborttilaki ollut sopusoinnussa evankelis-luterilaisen uskonnon kanssa, mistä johtuen kantelu oli ristiidassa Norjan perustuslain 2§:n kanssa. Knudsen kuitenkin hävisi ylimmissä oikeusasteissa ja hänen mahdollisuutensa toimia kirkkoherrana evättiin kokonaan. Lopullinen päätös astui voimaan vuonna 1985.

Vuonna 1995 käynnistyi Norjan kirkon sisällä keskustelu samaa sukupuolta olevien suhteista. Tuolloin enemmistö Norjan kirkon piispoista vastusti näitä suhteita. Kuitenkin Tromssassa toimiva Nord-Hålogalandin piispa Ola Steinholt edusti liberaalia kantaa asiassa. Tämän vuoksi neljä kyseisen hiippakunnan pappia irtisanoutui Steinholtista ja ilmoitti, etteivät pidä tätä enää piispanaan. He pyysivät vaihtoehtoista kaitsentaa jonkun toisen piispan alaisuudessa. Tätä ei kuitenkaan hyväksytty. Tällöin kaksi näistä papeista yhdessä muista hiippakunnista olevien pappien sekä seurakuntalaisten kanssa muodosti Strandebarmin rovastikunnan, joka kutsui Knudsenin piispakseen. Knudsen vihittiin rovastikunnan piispaksi 6. huhtikuuta 1997 Koutokeinon kirkossa. Kanttorina vihkimyksessä toimi tunnettu norjalainen kirkkomuusikko ja säveltäjä Egil Hovland, joka oli Knudsenin ystävä. Suomesta oli saapunut tuomaan tervehdyksen pastori Halvar Sandell Paavalin synodin edustajana. Koutokeinon kirkkoherra Lyngmo erotettiin myöhemmin virastaan siksi, että hän oli antanut kirkon käyttöön vihkimystä varten.

Knudsenin hiippakunta sai nimen Strandebarm prosti av Den norske kyrkja i exil. Tästä muodostui vähitellen nykyään toimiva Det evangelisk-lutherske stift i Norge.

Sairaus ja kuolema

Knudsen sairastui Parkinsonin tautiin. Sairaudestaan huolimatta hän osallistui tammikuussa 2005 avustajana Missionsprovinsenin piispan Arne Olssonin virkaanvihkimiseen Ruotsin Göteborgissa. Vuonna 2007 norjalainen kustantamo Luther Forlag julkaisi Knudsenin kunniaksi juhlakirjan Som en ild går Andens ord. Vähän ennen Knudsenin kuolemaa esitettiin Norjan televisiossa hänen elämäänsä käsittelevä dokumentti, joka keskittyi hänen viimeisiin vuosiinsa. Siinä Parkinsonin taudin vaivaama Knudsen pohtii pastorin työtään sekä vuosikymmeniä kestänyttä kirkkotaisteluaan. Dokumentti kuvasi elämää vaikean sairauden kanssa sekä Knudsenin ja hänen vaimonsa hartauselämää näiden laulaessa ulkoa perinteisiä luterilaisia virsiä ja vanhoja rukouksia.

Knudsen kuoli 17. elokuuta 2014 Paatsivuonossa.

Merkitys

Näkyvyytensä vuoksi konservatiiviset ja tunnustukselliset luterilaiset piirit ovat nähneet Knudsenin esikuvana ja tienraivaajana. 1980-luvulla hän alkoi vierailla Suomessa, kun sikäläiset tunnustukselliset ryhmät alkoivat käydä omaa kirkkotaisteluaan. Vierailujensa yhteydessä hän esitelmöi Paavalin synodin kirkkopäivillä, luennoi Suomen teologisessa instituutissa ja piti saarnoja eri puolilla. Myös Ruotsiin hänellä oli yhteyksiä, mihin liittyi myös osallistuminen Missionsprovinsenin piispanvihkimykseen vuonna 2005. Hänen omaa esimerkkiänsä onkin pidetty sekä Missionsprovinsenissa että Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa esikuvana. Näin hänen esimerkkinsä on osaltaan vaikuttanut näidenkin liikkeiden syntyyn.

Virsirunoilijana

Knudsen oli myös lahjakas ja tuottelias virsirunoilija. Teologisen sisällön virsiinsä hän ammensi khalkedonilaisesta kristologiasta sekä kristityn ja kirkon elämän sakramentaalisuudesta. Hänen virsiään on yksittäisinä julkaistu useiden maiden virsikirjoissa. Kuitenkin hän kielsi Norjan kirkon virsikirjakomiteaa ottamasta virsiään kirkon uuteen virsikirjaan, jota hän piti teologisesti liian epäyhtenäisenä. Niinpä Norjan kirkolla on käytössään ainoastaan yksi hänen kastevirsistään, joka on Norjan kirkon kirkkokäsikirjassa. Myös Norjan katolinen kirkko on ottanut käyttöönsä muutamia hänen virsistään.

Suomeksi hänen virsituotantoaan löytyy ainakin Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan virsikirjasta. Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa on yksi hänen virtensä "Farao nådde oss like vid stranden", virsi 618 (Faraos härar hann upp oss vid stranden, käännös Olle Nivenius). Se on Ruotsin kirkon virsikirjassa Niilo Rauhalan 1997 tekemänä suomennoksena "Faarao miehineen saavutti meidät". Virren sävelmä on Saksassa, Ansbachissa 1664 julkaistu melodia.