Börje Kuhlbäck
Börje Waldemar Kuhlbäck (18. tammikuuta 1924 Helsinki[1][2] – 13. syyskuuta 2012[3]) oli suomalainen lääkäri ja professorin arvonimen saanut munuaissairauksien hoidon kehittäjä.[3]
Kuhlbäckin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Vilhelm Waldemar Kuhlbäck ja Elin Emilia Forsberg ja puoliso vuodesta 1951 vapaaherratar Carola Maria Aminoff, ent. Wrede af Elimä. Kuhlbäck tuli ylioppilaaksi 1941 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1955, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1957 ja erikoistui sisätauteihin 1961. Hän toimi uransa alkuvaiheessa lääkärinä useissa eri sairaaloissa, mutta myös kouluissa ja yrityksissä ja piti yksityisvastaanottoa.[1] Kuhlbäck kehitti munuaissairauksien hoitoa 1960-luvun alusta alkaen ja muun muassa teki Suomen ensimmäisiä munuaisen siirtoleikkauksia kirurgi Björn Lindströmin kanssa[2]. Dialyysihoitoa hän oli siirtämässä kaikkiin Suomen keskussairaaloihin. Kuhlbäck oli aktiivinen alansa yhdistyksissä ja järjestöissä ja sai toiminnastaan useita tunnustuksia, kuten Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteellisen palkinnon 1986. Hänen itsensä kunniaksi perustettiin Suomen Nefrologiyhdistyksen toimesta Börje Kuhlbäck -palkinto ja toteutettiin Munuaissäätiön mitali. Kuhlbäckille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2000.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 303-304. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Kuhlbäck, Börje hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c Munuaissairauksien hoidon pioneeri 29.3.2012. Munuais- ja maksaliitto. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Börje Kuhlbäck (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen nefrologiyhdistys
