Axel Gabriel Ingelius
Axel Gabriel Ingelius (26. lokakuuta 1822 Säkylä – 2. maaliskuuta 1868 Uusikaupunki) oli suomalainen säveltäjä, kirjailija ja musiikkikriitikko.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeliuksen vanhemmat olivat filosofian tohtori, kirkkoherran apulainen Nils Mikael Ingelius ja arkkiatri Gabriel von Bonsdorffin tytär Anna Katarina.[1] Ingelius tuli ylioppilaaksi 1839 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1843. Hän kirjoitti väitöskirjaksi kreikkalaisen Aiskhyloksen murhenäytelmän ruotsinkielisen käännösversion, mutta se hylättiin keväällä 1846, koska Ingelius oli kieltäytynyt korjaamasta väitöskirjasta löytynyttä virhettä. Vuodesta 1847 lähtien hän antoi tunteja Turun yläalkeiskoulussa.
Maaliskuussa 1868 hän osallistui Uudenkaupungin lähistöllä Salmen kartanossa järjestettyihin juhliin paikalle kutsuttuna pianonvirittäjänä. Fyysisesti heikossa kunnossa ollut säveltäjä lähti kotiin muita vieraita aikaisemmin ja pari päivää myöhemmin hänet löydettiin lumihangesta hypotermiaan kuolleena.[2]
Ingelius oli vuodesta 1852 lähtien naimisissa Maria Kristina Lindmarkin kanssa, tämän kuolemaan vuoteen 1866 saakka. Heidän vanhin lapsensa oli opettaja, lehtimies ja säveltäjä Hugo Ingelius.[3]
Vuonna 2005 ilmestyi Jukka Sarjalan kirjoittama Ingeliuksen elämäkerta Poeettinen elämä.
Ingelius on haudattu Uudenkaupungin uudelle hautausmaalle.[4]
Ura musiikkikriitikkona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeliuksen kirjallinen tuotanto on vaipunut unohduksiin ja samoin on käynyt sävellyksille muutamia yksinlauluja lukuun ottamatta. Sen sijaan Ingeliuksen toiminta musiikkiarvostelijana ja poleemikkona oli historiallisesti merkittävää. Häntä on sanottu Suomen ensimmäiseksi varsinaiseksi musiikkikriitikoksi. Ingelius kirjoitti nimimerkeillä agis, 3el, elg, A.G.I-s ja m.s. musiikkiarvosteluja, erilaisia artikkeleita sekä kertomuksia moniin lehtiin, kuten Borgå Tidning, Eos, Helsingfors Tidningar, Morgonbladet, Åbo Tidningar ja Åbo Underrättelser. Aktiivisin kritiikin kirjoitusaika keskittyi 1840- ja 1850-luvuille. Ingelius tuli 1840-luvun jälkipuoliskolla musiikkiarvostelijan roolissaan tunnetuksi tarkkana satsiteknisten virheiden etsijänä ja korjaajana, "kvinttimetsästäjänä", kuten hän ironisesti luonnehti itseään. Niin ikään hän ei säästellyt sanojaan, jos ei pitänyt jostakin musiikista.[5] Åbo Tidningar -lehden toimittajana Ingelius työskenteli 1856.[1]
Taiteellinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingelius piti useita omia konsertteja. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu muun muassa N. H. Pinellon tekstiin tehty ooppera Junkerns förmyndare (1853), tiettävästi ensimmäinen suomalainen sinfonia (1847), näyttämömusiikkia sekä kymmeniä yksinlaulukappaleita, joiden ensimmäisen kokoelman Ingelius julkaisi jo 20-vuotiaana.[2] Hän julkaisi myös muutamia romaaneja, joista merkittävin on Suomen ensimmäisenä kauhuromaanina pidetty Det gråa slottet. Se on sittemmin suomennettu useaan otteeseen nimellä Harmaa linna, viimeisin käännös julkaistiin vuonna 2009. Ingelius kirjoitti lisäksi novelleja sekä näytelmän Biskop Henrik och Bonden Lalli.[2]
Kirjallisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Granriskojan (1849), romaani[1]
- Det gråa slottet (1851)
- Guvernanten Celias minnen (1852)[1]
- Brokiga blad. 1 häftet (1853), novelleja
- Brokiga blad. 2 häftet (1853), novelleja
- Vintergrön – poetisk kalender för år 1854 (1853)
- Flickorna på Drottningholm (1853)
- Bruno (1853)[1]
- Karttublommans bröllop (1854), näytelmä[1]
- Heinolablomman: romantisk berättelse (1856)
- Biskop Henrik och Bonden Lalli, näytelmä
Sävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeliuksen sävellyksiä ovat muun muassa:[1]
- Ooppera Junkerns förmundera (1853)
- Musiikkia näytelmään Bergets gosse
- Sinfonia (1847)
- Alkusoitto näytelmään Biskop Henrik och Bonden Lalli, sovitettu myös pianolle
- Useita kymmeniä yksinlauluja (oman ilmoituksensa mukaan 75), julkaistu muun muassa vihkoina Åtta sånger vid piano (1843), Smärre sånger vid piano (1846 ja 1848), Trenne dikter satta i musik (1847), Sex sånger ur Fänriks Ståls sägner (1852) ja Cypress-sånger (1857)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen säveltäjiä, osa I (toinen painos, 1965), WSOY, toimittanut Einari Marvia.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Haapanen, Toivo: A. G. Ingelius, s. 69–77. (Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä) Porvoo: WSOY, 1945.
- ↑ a b c Haapanen, Toivo: Suomen säveltaide, s. 62–64. Helsinki: Otava, 1940.
- ↑ Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 196. Helsinki: Otava, 1948.
- ↑ http://www.vakkamedia.fi/050307d.htm
- ↑ Jukka Sarjala, Kansallisbiografia, SKS, julkaistu 1.3.1998. Viitattu 1.8.2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaasti ladattavia Axel Gabriel Ingeliuksen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
