AK-47

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Avtomat Kalašnikova)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AK-47
Tyyppi rynnäkkökivääri
Valmistaja Kalašnikov-konserni, Iževsk
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
 Venäjä
Valmistusvuodet 1947
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62×39 mm
Aseen pituus 870 mm
Piipun pituus 416 mm
Paino (tyhjänä) 3,9 kg
Lipas tanko- / rumpulipas
Kapasiteetti 30/40/75/10 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus noin 710 m/s
Tehokas kantama noin 300–400 m
Tulinopeus (laukausta/min) 600 lks/min
AK-47.
Taittotukkinen AK-47S.

AK-47 Kalašnikov (ven. Автомат Калашникова (образца 1947 года), Avtomat Kalašnikova [obraztsa 1947 goda], ’Kalašnikovin rynnäkkökivääri [vuosimallia 1947]’) on neuvostoliittolainen rynnäkkökivääri, jonka suunnitteli Mihail Kalašnikov. Ase otettiin Neuvostoliiton asevoimien käyttöön vuonna 1949.

Nykyisin AK-47:n rakenteeseen perustuvat rynnäkkökiväärit ovat maailman yleisimpiä aseita.[1] Sitä ja sen kopioita on rakennettu arviolta sata miljoonaa kappaletta.[2] AK-47-tyyppisten aseiden suosio perustuu niiden rakenteelliseen varmatoimisuuteen, helppoon huollettavuuteen ja edullisuuteen.

Sturmgewehr 44 ja AK-47

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AK-47:n suunnittelijoita innosti Sturmgewehr 44:n käyttöperiaate.[3] Se ei kuitenkaan ulkoisista samankaltaisuuksista huolimatta ole kopio. Ulkoiset samankaltaisuudet johtuvat pääosin yleisistä suunnittelun kehyksistä.

Kaliiperi, mekanismi ja mitat ovat toiset, mutta ohjaavat periaatteet ovat samoja. Näitä ovat kaasumäntätoimisuus, keskitehoinen kaliiperi, kompakti koko verrattuna siihen asti käytettyyn standardikivääriin, sarjatuli- ja kertatulimahdollisuuden valinta.[4] Keskeisin ero on lukko, joka Stg 44:ssä on niin sanottu kippilukko, kun taas AK:n lukko on pyörähtävä.

Luistin ja kaasumännän palautusjousi on AK:ssa yhdistetyn kaasumännän ja luistin sisällä ja se lukittuu kanteen, StG:n vastaava on sijoitettu aseen perään. AK:ssa varmistin on yhdistetty sarja-kertatulivalitsimeen, StG:ssä ne ovat erilliset ja sijoitettu toisin.

Neuvostoliitto sai Saksalta toisessa maailmansodassa sotasaaliiksi[5] Waltherin suunnittelemia MKb.42(W)[6] ja Haenelin suunnittelemia MKb.42(H)[7] -rynnäkkökivääreitä, jotka olivat myöhemmän Sturmgewehr 44:n edeltäjiä, sekä niiden 7,92 mm Kurz -patruunoita[8]. Kurz-patruuna oli pienempi kuin siihen aikaan yleensä käytetyt pitkät patruunat,[8] koska sarjatulta olisi mahdoton hallita pitkien patruunoiden suuren ruutimäärän takia.[9] Luodin läpäisykyky oli silti kyllin hyvä.[10] Niinpä venäläiset loivat uuden M1943-patruunan[10] Kurz-patruunan tai tämän johdannaisen pohjalta.

Suunnittelukilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden aseen kehittelystä järjestettiin armeijan piirissä vuonna 1945 kilpailu,[11] [12] jossa suunnittelutoimistojen nimet oli salattu niin, ettei ylin johto suosisi tunnettuja asesuunnittelijoita kuten Fedor Tokarevia.[13]

Monien ajan aseiden pohjalta tuli luoda kevyt, yksinkertainen[11] ja varmatoiminen ase jalkaväelle. Aseen tuli toimia luotettavasti pakkasessa, mudassa ja kosteissa rintamaoloissa. Sillä piti pystyä ampumaan konekiväärin tavoin, mutta yhden miehen voimin ja konepistoolia kauemmas.[11] Aseella ei tarvinnut ampua kauas, koska monissa taistelutilanteissa ei sellaista tarvittu.[14] Kehittelytyön alkuvaiheessa syntynyt Sudajev AS-44 oli sitä testanneiden sotilaiden mielestä hyvä, mutta liian painava.[15] Sudajev sairastui ja kuoli 1946, joten AS-44:n kehittely jäi kesken.

Eri suunnittelutoimistot rakensivat omat aseensa kilpailua varten. AK-47:n välittömiä edeltäjiä olivat muun muassa AK-46 ja AB-46.[16] Kalašnikovin ehdotelma pääsi kilpailussa jatkoon Bulkinin ja Dementjevin aseiden kanssa.[17]

Seuraavan kierroksen voitti Mihail Kalašnikovin ehdotelma uudeksi aseeksi. Vaikka Kalašnikovia yleensä pidetään aseen keksijänä, AK-47 oli kymmenien ihmisten työn tulos[18]. Kalašnikov myönsi, että aseessa oli piirteitä muun muassa M1 Garandista ja Remington 8:sta, mutta kiisti ulkoasun tulevan Sturmgewehr 44:stä. Ase oli erilainen kuin Kalašnikovin ”ensimmäisen kierroksen” ase AK-46.[19] Zaitsev sanoi jälkeenpäin ehdottaneensa aseen suunnittelua uudelleen[20] ja ampumaradan majuri Ljuti ehdotti monia muutoksia aseeseen.[21] Kalašnikov ja Zaitsev päättivät Simonovin SKS:n ja Sudajevin AS-44:n mallin mukaan tehdä aseensa osista vain löyhästi yhteensopivia, niin että ase kestäisi likaantumista toisin kuin monet venäläisten ja läntisten asesuunnittelijoiden luomat aseet.[22] Vielä tärkeämpää oli se, että AK-47:ssä oli Bulkinin AB-46-ehdotuksen tavoin painava yhdistetty luisti ja kaasumäntä.[23] Niinpä raskaat liikkuvat osat saattoivat kulkea liike-energian voimalla karstoittuneessa likaisessa aseessakin.[19]

Vuonna 1947 esitelty AK-47 (Avtomat Kalašnikova malli 1947).[24] hylkäsi perinteisen pitkän kivääripatruunan ja käytti uutta, vuoden 1943 mallia olevaa, muihin silloisiin patruunoihin verrattuna kevyttä 7,62×39 mm:n patruunaa. Tämä patruuna oli otettu jo aiemmin käyttöön Simonovin itselataavassa SKS-kiväärissä. Vaikka patruuna lyheni aiempaan, Mosin-Naganteissa käytettyyn reunakantaiseen 7,62×54R-patruunaan verrattuna huomattavasti, luodin lähtönopeus säilyi tehokkaalla, yli 700 m/s tasolla. Tuohon aikaan ymmärrettiin, että aseen ei tarvitse kantaa pidemmälle kuin sotilas pystyy yleensä taistelutilanteessa tähtäämään.

AK-47 massatuotantoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetta työstettiin vielä kilpailun voittamisen jälkeenkin vuonna 1948 suunnittelutoimistoissa ennen massatuotantoa[25] ja paranneltu ase valittiin armeijan vakioaseeksi kesällä 1949.[26] Aseen tarkkuutta ei voitu parantaa.[25] Lopullisesti AK-47 hyväksyttiin massatuotantoon vuonna 1949. Vaikka Neuvostoliitossa kehitettiinkin AK-47:stä hieman tarkempi ja halvempi Korobov TKB-517,[27] AK-47 jäi vakioaseeksi.

Ase ja sen 1959 käyttöön otettu AKM-malli (jonka runko on teräslevystä prässätty, kun taas AK-47:n runko on jyrsitty umpiteräksestä) oli Neuvostoliiton käytössä aina 1980-luvulle, jolloin se korvautui aseen 5,45×39 mm -kaliiperisella muunnoksella AK-74, joskin nykyäänkin esimerkiksi Tšetšeniassa venäläiset käyttävät myös vanhoja AKM-kivääreitä. Pienempi kaliiperi ja siten kevyempiluotinen patruuna valittiin suuremman lähtönopeuden ja suoremman lentoradan saavuttamiseksi. Lisäksi 5,45-kaliiperisten luotien pysäytystehoa pidettiin parempana pitkän luodin niin kutsutun maalissa kaatumisen takia ja nopean luodin kavitaation takia, joka aiheutti laajemman ja repaleisemman haavakanavan. Myös huollon tarpeet patruunan keventymisen takia sekä patruunan hinta vaikuttivat valintaan. Lisäksi kevyempää luotia käyttävissä aseissa on pienempi rekyyli, ja ase on helpommin hallittavissa myös sarjatulella. Pienemmästä ruutitilavuudesta ja kevyen luodin mahdollistamasta nopeamman ruudin käytöstä syntyy myös pienempi ampujan viholliselle paljastava suuliekki.

AK-47:n liikkuvien osien käyttövoimana on ruutikaasujen paine. Se on toimintavarma ja helppo puhdistaa sekä korjata myös kenttäolosuhteissa. Aseessa on vakiona metallinen tai punaruskea bakeliittinen 30 patruunan tankolipas (RPK:n 40 panoksen tanko-, ja 75 panoksen rumpulipasta voidaan myös käyttää) ja sillä voidaan ampua sekä sarja-, että kertatulta.

Palestiinalaississi puhdistaa AK-47:ää Jordanian aavikolla vuonna 1969.

AK-47 on maailman yleisin ampuma-ase. Sitä, ja sen valmistusluvattomia kopioita, on eri versioina valmistettu Neuvostoliitossa ja Venäjällä, Kiinassa sekä useissa muissa maissa yhteensä arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Kalašnikov-sarjan nykyinen virallinen valmistaja on Ižmaš Iževskissä.

Kalašnikovin perusrakenteeseen perustuu myös RPK-pikakivääri. Suomen puolustusvoimien käyttämät RK 62, RK 95 TP, RK 72, RK 56 TP ja RK 54 on myös kehitetty AK-47:n pohjalta.

Neuvostoliittolaiset ja venäläiset versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • AK-47 1948–51, 7,62×39 mm – Ensimmäiset mallit. Teräslevyrunko.[28]
  • AK-47 1952, 7,62×39 mm – Jyrsitty runko, puiset tukkiosat. Piippu ja kaasumäntä ovat kromipinnoitetut korroosiokestävyyden lisäämiseksi. Paino 4,2 kg.[28]
  • AKS-47 Metallisella MP-40 -konepistoolin mallisella taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[28]
  • RPK, 7,62×39 mm Pitemmällä piipulla ja haaratuella varustettu pikakivääriversio.[29]
  • AKM, 7,62×39 mm – Yksinkertaistettu ja kevyempi versio AK-47:stä, jonka runko on prässätty ja niitattu teräslevystä. Ase on myös varustettu piipun nousua ehkäisevällä kompensaattorilla. Paino 3,61 kg.[28]
  • AKMS, 7,62×39 mm – taittotukilla varustettu versio, joka oli tarkoitettu lähinnä panssari- ja maahanlaskujoukkojen käyttöön.[28]
  • AK-74 -sarja, 5,45×39 mm[30]
  • AK-100-sarja:
  • AK-12, 5.45×39mm karbiini - uusin versio AK mallisista rynnäkkökivääreistä, otettiin käyttöön Venäjän armeijalle joulukuussa 2014

AK-47 symbolina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin lipussa on AK-47 symboloimassa maan itsenäisyyden alkuajan sotaisuutta, tosin viime aikoina on keskusteltu siitä, pitäisikö AK-47 poistaa lipusta, kun rauha on nyt palannut. AK-47 ei ole kuitenkaan ainoa kansallislipussa kuvattu nykyaikaiseksi määriteltävä ase, sillä Guatemalan lipussa on kuvattuna ristikkäin olevat kiväärit.

Käsitettä ”AK-47” käyttävät niin tavalliset ihmiset kuin uutistoimistotkin virheellisesti yleisenä synonyyminä rynnäkkökiväärille.[33]

  • Chivers, C. J.: Aseiden ase: Kalasnikovin tarina. ((The gun, 2010.) Suomentanut Mika Tiirinen) Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6179-8
  1. http://www.csae.ox.ac.uk/workingpapers/pdfs/2006-13text.pdf
  2. Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 2015 s. 69. Otava 2014 ISBN 978-951-1-28187-0
  3. Hugo Schmeisser in der Sowjet Union Schmeisser International. Duissern Straße 7, Duisburg: Schmeisser International GmbH. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 27.12.2018. (saksaksi) Lainaus: "Hugo Schmeisser blieb bis 1952 in der Sowjet Union. Über die genaue Tätigkeit von Hugo Schmeisser in den 6 Jahren in Izhewsk gibt es sehr wenige Informationen. In diese Zeit fällt die Entwicklung der „AK 47“ von Michael Kalaschnikow. Über den Umfang des Einflusses von Hugo Schmeisser auf diese Entwicklung kann nur spekuliert werden. Mit hoher Wahrscheinlichkeit hat sich Hugo Schmeisser mit der Entwicklung der Blechpräge-Fertigungsmethoden für die Kalaschnikow Sturmgewehre beschäftigt. Michael Kalaschnikow war zu diesem Zeitpunkt ein junger 27-jähriger Konstrukteur. Es ist anzunehmen, dass er die technischen Ratschläge des erfahrenen besten Konstrukteurs der Infanteriewaffen der Welt, zum damaligen Zeitpunkt, bei seinen Entwicklungen berücksichtigt hat."
  4. AK and StG – Kissing Cousins Forgotten Weapons. 12.12.2012. Viitattu 4.3.2014.
  5. Chivers 2011, s. 199
  6. http://world.guns.ru/assault/de/mkb42-w-e.html
  7. http://world.guns.ru/assault/de/mkb42-h-e.html
  8. a b Chivers 2011, s. 194
  9. Chivers 2011, s. 195, s. 201
  10. a b Chivers 2011, s. 200-201
  11. a b c Chivers 2011, s. 175
  12. Chivers 2011, s. 192
  13. Chivers 2011, s. 193, s. 192
  14. Chivers 2011, s. 195
  15. Chivers 2011, s. 188
  16. Kalashnikov AK (AK-47) AKS, AKM and AKMS assault rifles (USSR) World Guns Modern Firearms Assault Rifles
  17. Chivers 2011, s. 224
  18. Chivers 2011, s. 185
  19. a b Chivers 2011, s. 225
  20. Chivers 2011, s. 227
  21. Chivers 2011, s. 228
  22. Chivers 2011, s. 223
  23. Chivers 2011, s. 225, s. 228, s. 229, s230
  24. http://kalashnikov.guns.ru/mk.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. a b Chivers 2011, s. 246
  26. Chivers 2011, s. 248
  27. Korobov TKB-517 assault rifle (USSR)
  28. a b c d e http://world.guns.ru/assault/rus/ak-akm-e.html
  29. http://world.guns.ru/machine/rus/kalashnikov-rpk-e.html
  30. http://world.guns.ru/assault/rus/ak-74-e.html
  31. http://world.guns.ru/assault/rus/ak-101-e.html
  32. http://world.guns.ru/assault/rus/ak-103-e.html
  33. Suuronen, Pekka: Mihail Kalashnikov in memoriam Erälehti. 28.12.2013. Viitattu 15.11.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]